Hullu viikko takanapäin.
Olen lukenut kasvatustieteitä, kiinnostunut niistä enemmän ja enemmän, mutta lukenut ja lukenut ja lukenut. Koulussa piipahdellut, nauttinut roolirunouskurssista. Siellä ollaan naurettu, olen vapaa.
Ja sitten tiistai-iltana supersuuri ahdistus. En saa pidettyä enää tätä kuviota kasassa. Opiskelujutut vievät aikaa, pitäisi pakata ja muuttaa kuuden viikon sisällä paikkaan X, jota meillä ei vielä ole. Pitäisi hoitaa arki, olla lastenkin kanssa.

Kirjoitin opettajalle sähköpostia, selitin koko meidän tilanteen. Saan joustoa opiskeluihini, selviän kyllä. Itse tiedän, etten saisi pingottaa niin paljoa kuin juuri nyt teen. Olen niin kireällä, ettei voi enää kireämmällä olla. Pitäisi taas kerran opetella ottamaan rennommin.
Pitäisi pakata, mutta en vielä tiedä paljonko pakkaan. Ehkä laitan suurella kädellä melkein kaiken pois ja katson mitä jää jäljelle. Ja missä me olemme reilun kuukauden päästä.
Ja asioilla on tapana järjestyä. Niin myös meidän tulevaisuutemme tulee järjestymään, siihen luotan.

Huomenna on keskimmäisen synttärit. Meidän lukutoukka, tutkija ja pikku-professori täyttää tänään kahdeksan vuotta! Se pieni käärö, jonka kanssa nukuin kylki kyljessä sairaalassa ja jonka kanssa kotiin tuleminen oli suuri juttu. Kaksi alle kaksivuotiasta poikaa ja suunnaton riittämättömyyden tunne. Mutta me selvisimme. Ja selvisi päivänsankari pahemmastakin kuin vauvavuodestaan. Neljä vuotta sitten poika kävi jo Taivaan porteilla, mutta on onneksi tänä päivänä täällä meidän luonamme! Kun on valvonut joskus oman lapsen sängyn vieressä sairaalassa miettien jääkö tämä edes henkiin, sitä ei voi kuvata millään tavalla auki. Vain toinen saman kokenut tietää. Tietää sen hetken kun ei osaa enää edes rukoilla. Vain kyyneleitä ja sanattomia huokauksia.

Mutta ei pitänyt mennä näihin tunnelmiin. Meni kuitenkin.
Ehkä kaiken jälkeen osaa arvostaa elämää uudella tavalla. Kun on ollut vähällä menettää lapsensa tai kun oma avioliitto on kriisien keskellä muutamaan otteeseen todella natissut liitoksistaan. Mutta silti me olemme tässä. Selvinneet kaikesta. Ei ehkä kolhuitta, mutta selviääkö kukaan?

Tänään on hyvä päivä koska se päivä on juuri tänään!