lauantai 31. toukokuuta 2014

Merri Vik; Kirjoita muistiin Lotta

Alan vähitellen jo toistaa itseäni, mutta tältä erää tämä on viimeinen Lotta-päivitys.
Kirjasarjan seitsemäs kirja ja Lotta on oma itsensä, kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta toisaalta mukaan astuvat myös uudet tunteet ja aina niin ärsyttävä Paul ei välttämättä enää olekaan niin ärsyttävä...

Sitä sinänsä mietin, että Lotan perhe on jokseenkin niin idyllinen, liian idyllinen kaikkinensa, mutta toisaalta se ei kyllä haittaa tippaakaan, sillä jotenkin tällaisissa kirjoissa se vain kuuluu mennä niin..

perjantai 30. toukokuuta 2014

Eeva-Maria Vierula; Laulun aika on tullut

Tämä kirja oli löytö kirjaston hyllyjen uumenista ja kun se sattui olemaan vielä RV:n kustantama kirja, lainasin sen paljon muuta miettimättä, sillä huomasin jokunen aika sitten lukeneeni viime aikoina todella vähän mitään hengellistä kirjallisuutta ja tähän halusin muutoksen. Hengellinen romaani oli siis hyvä löytö kirjastosta ;)
Eeva-Maria Vierulan toinen romaani on kertomus veljeksistä, joista vanhempi, Matias, on kodin ylpeys: pitkä, komea, älykäs ja urheilullinen. Hänellä on kaikki elämän suosikkipojan ominaisuudet. Nuorempi, Joona, joka sairastaa astmaa, on sitävastoin kuin syntynyt syrjästäkatsojaksi.
Olen melkoisen kriittinen lukija ja tuntuu välillä, että vieläkin kriittisempi olen hengellisten romaanien kohdalla. En tiedä miksi. Ehkä välillä tuntuu, että ne toistavat toisiaan, on kirjoitettu sinne päin (anteeksi) ja juonikin on mitä on. Laulun aika on tullut ei kuitenkaan (onneksi) osunut tähän kastiin, vaan oli aivan omaa luokkaansa.
Lapsuuden vuosinaan veljekset ovat valinnan edessä. Heikompi heistä haluaa iankaikkiset käsivarret ympärilleen, voimakkaammalle riittävät omat voimat. Matias lähtee opiskelemaan lääketiedettä ja viettää huoletonta ja vauhdikasta poikamiehen elämää, johon liittyy myös itsekeskeinen nautintojen metsästäminen. Myöhemmin Matias erikoistuu kirurgiaan ja tutustuu sairaalassa viehättävään sairaanhoidon opiskelijaan Milkaan, jonka puhdas olemus saa Matiaksen mietteisiin. Joonaa ja hänen kihlattuaan Satu-Sinikkaa puolestaan seuraavat traagiset tapahtumat.
Kyseessä on hengellinen kirja ja vielä vanha sellainen (1988), joten odotettavissa on tietenkin, että puhetta tulee myös uskosta, rukoilemisesta ja Jeesuksesta. Mutta on kuitenkin asia erikseen, miten nämä asiat tuodaan esiin. Joko ne voidaan saarnata tai ne voi tuoda hienotunteisesti esiin ja Vierulan kohdalla kallistun jälkimmäiseen. Vaikka ei sen puoleen, ei asia myöskään epäselväksi jää ;)
Juuri kun nuorten miesten tiet näyttävät olevan niin kaukana toisistaan kuin itä on lännestä, tapahtuu asioita, jotka saavat veljekset samojen elämän peruskysymysten äärelle.
Kaksi eri fokalisojaa, Joona ja Matias, kertojavalintana toimi ja se toi romaanin tiettyä väriä kun asioita tarkasteltiin vuorotellen kummankin veljeksen näkökulmasta. Ja juoni kantoi, piti mukanaan yllätyksiäkin, vaikka tietyt käänteet olivat ehkä arvattavissa. Ja se mistä pidin ehkä eniten oli se, ettei romaani lässähtänyt loppua kohden, eikä siinä alettu juosta eteenpäin hurjaa vauhtia kuroen mahdollisimman paljon asioita yhteen. Eikä loppu ollut aivan kokonaan edes ennalta arvattavissa, vaan jätti jälkeensä myös kysymyksiä...

Ja vaikka kuinka luin kriittisestikin, vei tämä kirja minut mukanaan. Taisin lukea sen vuorokaudessa, koska en vain malttanut lopettaa lukemista.

torstai 29. toukokuuta 2014

Merri Vik; Mitkä hipat, Lotta

Väittäisin, että tätä Lotta-kirjaa en ole koskaan aikaisemmin lukenutkaan, joten sinänsä ihan mukava lukea jotain aivan uuttakin. Jokseenkin tämän kirjan kohdalla tuli tunne väkisin kirjoittamisesta aiheesta kuin aiheesta, mutta ihan hyvä kirja silti.
Ja jos tavoitteena on rentoutuminen ja lukemisesta uudestaan kiinni saaminen, niin Lotta-kirjojen kautta se ainakin onnistuu :)

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Merri Vik; Niin Lotan tapaista

Lotta-sarjan toinen osa ja itse asiassa minulle jotenkin juuri se kirja, joka on jäänyt parhaiten mieleeni ja johon koko Lotta-juttu kulminoituu. Enkä oikeastaan tiedä miksi. Ehkä tietenkin sen vuoksi, että kuvaan astuu myös Paul, joka seikkailee tavalla tai toisella mukana läpi kirjasarjan.

Sen syvällisemmin kirjoittamatta, kirja joka saa hyvälle tuulelle!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Anja Kauranen; Kiinalainen kesä

Olen pitkään karttanut Kaurasen/Snellmanin tuotantoa, enkä oikeastaan tiedä miksi. Ehkä syynä on osittain ollut se julkisuuskuva, jonka kirjailija on itsestään antanut ja toisaalta taas usein kartan kaikkia niitä kirjailijoita, joita kehutaan ja hehkutetaan maasta taivaaseen. Tyhmä asenne, tiedän. Mutta ensikosketukseni Snellmaniin/Kauraseen oli Ivana B. eikä se saanut minua innostumaan. Kaikkea muuta.
Mutta Pääoma sai minut tarkastamaan mielipiteitäni uudemman kerran. Ja siksi päätin tutustua kirjailijan aikaisempaankin tuotantoon. Kaurasen esikoisromaania Sonja O. kävi täällä ei meidän lähikirjastostamme löytynyt, joten otin sen mikä löytyi. Ja siksipä luvussa on ollut pidemmän aikaa jo Kiinalainen kesä.
Anja Kaurasen kiinalainen kesä etenee kuolemaa kurkottavan äidin ja elämää kurottelevan tyttären väliä kulkiessa. Aikaperspektiivi hahmottuu Kiinan tapahtumista, joista Koskelan sairaalassa lähes liikuntakyvyttömänä makaava äiti on melkeinpä kiinnostuneempi kuin omasta paranemisestaan.
Sinänsä en tiedä vieläkään, mitä ajattelisin Snellmanista (selkeyden vuoksi käytän jatkossa kirjailijan nykyistä sukunimeä, vaikka tämä Kiinalainen kesä onkin julkaistu vielä Kaurasen nimellä...), sillä jokseenkin tämäkin romaani pursuili niin paljon asioita kirjailijan omasta elämästä. Tämä on ehkä syy miksi aion kahlata koko Snellmanin tuotannon läpi...voiko joku ihan oikeasti ammentaa omasta elämästään materiaalia jokaiseen romaaniinsa ja voiko sen tehdä vielä uudella tavalla.

No, Pääoman luettuani Kiinalainen kesä tuntui jokseenkin tutulta. Oli tutut henkilöt, oli Maru-sisko, oli äitiä, oli oma vastasyntynyt ja oli kirjoittamista ja kirjailijaelämää. Tattadaa, aivan kuin olisin lukenut Snellmanin omaelämäkerrallista teosta.
Ja toisaalta taas mietin kuten aikaisemminkin, että joko kyseessä on Snellmanin outo narsistinen taipumus kirjoittaa vain itsestään tai sitten hän vain on sairaan taitava kirjailija ja saa minut lukijana lankeamaan kerta toisensa jälkeen samaan ansaan: onko tämä totta vai ei?
Ja silti, tiedän lukevani romaania, joka on määritelty fiktiiviseksi teokseksi...
Mielen ja tunteiden liikkeessä seuraavat pienen Alma Malviinan ja äidin lisäksi läheiset ihmiset, ystävät ja sukulaiset. Giacomettin veistokset puhuttelevat minäkertojaa, Marjatta Tapolan maalaus saa unkarilaisen Janos Pilinszkyn runojen äänen. - Elämä on kummallista, kirjoittaja toteaa mielilauseensa tapaan.
 Tuntuu, ettei minulla ole oikeastaan mitään sanottavaa Kiinalaisesta kesästä. Tai en oikeastaan tiedä mitä siitä kirjoittaisin. Sen juonettomuus häiritsi, olisin halunnut oikeasti löytää siitä jonkun pointin. Miksi tämä kirja on kirjoitettu? Kirjailija kirjoittaa; joo. On syntynyt lapsi, on uutta elämää; joo. On sairastava äiti, on lähestyvä kuolema; joo. Mutta silti. Mitään ei tapahdu, missään ei ole mitään järkeä. Välillä tuli tunne siitä, että luen itsekeskeisen minäkertojan itserakasta sepustusta itsestään ja omasta erinomaisuudestaan (anteeksi nyt vain...) eikä se tunne oikeastaan muuttunut missään vaiheessa.

Ehkä minä olen vain onnistunut valitsemaan vääriä kirjoja (Pääoma poislukien), ehkä, oi ehkä, Snellmanin koko tuotanto ei ole tätä samaa...

Mutta minä jatkan siis urakkaani. Seuraava Snellmanin romaani odottaa jo...

maanantai 26. toukokuuta 2014

Merri Vik: Lottapa tietenkin

Johan onkin aikaa vierähtänyt edellisestä lukupäiväkirjamerkinnästä, mutta onhan tässä ollut välissä yksi muutto, opiskeluiden loppuun saattamista ja uusien työkuvioiden alkuunpanoa. Ja ihan uskomatonta väsymystä kaiken tohinan jälkeen, mikä sitten selittääkin muutaman seuraavan lukupäiväkirjamerkinnän.

Sillä. Olo oli aika pitkälti sellainen, että ei mitään syvällistä kiitos, ei mitään sellaista, jonka kanssa pitäisi ajatella liikaa. Joten kun kirjaston poistopöydästä löytyi vino pino vanhoja kunnon Lotta-kirjoja, mitä teimmekään siskoni kanssa? Pakkasimme ne tietenkin siskoni lapsen rattaisiin ja loput syliini ja jaoimme kristillisesti kirjasaaliin puoliksi (tai ei nyt ihan puoliksi, otin vain järjestyksessä neljä ensimmäistä...).

Joten eipä tästä tietenkään tule kovinkaan syvällistä pohdintaa kirjastakaan, eikä kai tarvitsekaan.
Mutta Lotta-kirjat, tarvitseeko niistä se enempää sanoakaan? Moni ikäpolveni edustaja on tuon sarjan kahlannut läpi ja vasta nyt muuten katsoin ensimmäistä kertaa koska kirja on kirjoitettu ja meinasin pudota tuoliltani (oikeastaan sängystä...), sillä ruotsinkielinen alkuteos on kirjoitettu jo 1958.
Tietenkin romaanista kuultaa läpi ajankohta ja siihen liittyvät asiat, mutta toisaalta taas teini-ikäisen elämässä samat asiat pysyvät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja se tekee näistä kirjoista ihanan yhdistelmän. Sopiva sekoitus nostalgiaa ja ajattomia kuvauksia teini-ikäisen elämästä.

Lottapa tietenkin aloittaa koko kirjasarjan ja sen kummempia erittelemättä se avaa hyvin sarjan päähenkilön elämää, perhettä ja sitä kaikkea mikä tekee Lotasta juuri Lotan.

En kolmenkympin rajapyykin jo hetki sitten ylittäneenä ehkä ole ominta kohderyhmää tälle kirjalle, mutta se olikin ennen kaikkea ihana tuulahdus omasta nuoruudesta ja niihin hetkiin Lotta-kirjojen parissa ensimmäistä kertaa.