keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

arkea.

Tänään innoistuin ikkunoiden pesusta ja tuota inspiraatiota onkin saanut odottaa kauan. Jos rehellisiä ollaan niin muutaman vuoden. Ja sitten kun hommaan ryhdyin, huomasin, ettei se edes ole niin kamalaa. Ja kaiken lisäksi maisema ikkunasta on aivan erilainen.

Nuorimmaiset olivatkin sillä aikaa uurastaneet omissa leikeissään ja aika kuluikin rattoisasti, kun olivat löytäneet paikan, josta sai vettä. Kuraleikit ovat vain aivan huippuja ja kotiin raahasin loppujen lopuksi kaksi melkoisen märkää lasta. Mutta pääasia kai että oli hauskaa. Ja vaatteethan aina kuivuvat.

Harmaasta päivästä ja katkonaisista yöunista huolimatta olo on loistava. Olen kyllä yrittänytkin kerätä ympärilleni värejä, vaikkakin ostetut narsissit ovat nuupahtaneet ja kaatuneet kutakuinkin kumolleen. Mikähän ne vielä elvyttäisi vai elvyttääkö enää mikään?

Tänään soitin myös vaikean puhelun. Ei ole helppo myöntää, ettei lapsellani ehkä ole kaikki kunnossa. Muutaman vuoden takainen sairaus kummittelee edelleen jälkimaininkeineen. Välillä mietin, onko kyseessä vain äidin huoli ja ylireagointi, mutta en tunnista sellaista. Nyt sitten odotellaan lääkärin puhelinaikaa ja katsotaan, miten tästä eteenpäin.

Mutta huomisen murheet pitävät huolen itsestään. En voi elää tätä päivää murehtien huomisesta..

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tunnelmia.

Jotain pientä kuvasatoa viime päiviltä.


Tämä Calluna on sinnitellyt viime syksystä lähtien etupihalla. Välillä tuulessa ja tuiskussa ja välillä uskomattomien lumikinosten alla. Mutta sieltä se löytyi ja voi kaiken lisäksi hyvin.


Tätä ihailen joka kevät. Sieltä lumen läpi kukat puskevat läpi ja nostavat itsensä kohti aurinkoa. Uskomaton voima ja päättäväisyys. Ehkä sellainen piirre, jota toivoisin itsellänikin olevan hiukan enemmän.


Tämän kynttilälyhdyn esikoinen löysi koulumatkallaan ja toi sen kotiin. Nyt sille pitäisi keksiä jotain käyttöä ja tuunata sitä uuteen uskoon. Ideoita odotellessa.

Tänään onni on ollut ennen kaikkea tuo ihanainen auringonpaiste!
Onni on ollut myös mukava aamupäivä kuopuksen kanssa, onni on ollut mukava kävelymatka keskimmäisen kanssa kerhosta kotiin ja pienet onnen hetket esikoisen kanssa.
Onni on perhe ja elämän pienet asiat!

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kasvatusta.

Joku viisas on sanonut, etteivät vanhemmat niinkään kasvata lapsiaan, vaan lapset kasvattavat vanhempiaan.

Allekirjoitan väitteen täysin!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Harmautta.

Kattilassa porisi tänään ruuaksi punajuuri-lihapataa ja monta tuntia hautunut liha (ja punajuuri!) on vaan kyllä hyvää. Vaikkakin keskimmäinen ilmoitti kohteliaasti, ettei ruoka maistu hyvälle, mutta kaikkia ei aina voi miellyttää..

Neiti melkein 3vee on ollut hieman huonotuulinen iltapäivästä ja maailma on kaatunut niin pieniin, mutta pienelle niin suuriin asioihin. Kaatuuhan sitä välillä itselläkin..

Suunnitelmissa olisi lähteä yksin roskia viemään, niin pääsisi hetkeksi aikaa kotoa pois. Vaikka lapset ovatkin rakkaita, niin tällaisten päivien jälkeen viisiminuuttinen hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä tekee ihmeitä..

Mutta tänään onni on ollut mukava aamulenkki kuopuksen kanssa kun olimme vieneet esikoisen kouluun ja keskimmäisen kerhoon. Onni on ollut hyvä ruoka ja uunissa valmistuva pannari ja onni on ollut sitä, että olen päässyt kaiken harmauden yläpuolelle.

Eli vaikka taivas on roikkunut alhaalla ja on yrittänyt viedä mielialaakin alaspäin, niin plussan puolella ollaan!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kirppislöytöjä.

Onni on mukavat kirppislöydöt, kuten tämä tunika tämänaamuiselta käynniltäni tuossa läheisellä Femmatorilla. Muutamalla eurolla piristystä vaatekaappiin. Samalta käynniltä tarttui matkaan Icepeakin toppatakki esikoiselle ja Marimekon paita äidilleni. Oikeastaan lähdin kyllä metsästämään kenkien hurjakuluttaja-esikoiselle varakenkiä, mutta niitä ei tuon kokoiseen jalkaan tunnu löytyvän.

Tänään on harmaata ja sateista päivää piristänyt myös uunituore leipä sekä oma seesteinen olo pitkän matalalentojakson jälkeen. Ehkä värien myötä elämä taas piristyy, niin se tuntuu menevän vuosi toisensa jälkeen.

Onni on myös sateen myötä sulavat lumet ja ajatus takapihan pariin pääsemisestä. Vaikken miellä itseäni viherpeukaloksi, niin sormet syyhyävät päästä takapihan kimppuun..

Niin. Ja onni on terveet lapset pitkän sairastelurupeaman jälkeen.

Elämä siis hymyilee päivän harmaudesta huolimatta. Pessimistinä olen päättänyt löytää päivistäni enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Luulisin, että joka päivä hyviä asioita löytyy listasta huonoja enemmän, kun niitä vain osaa huomata ympärillään.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kevät.

Joka kevät sama juttu.
Aurinko paistaa ja näppäimistö alkaa polttamaan sormien alla. Vuosi sitten viimeksi istuin ja kirjoitin niitä näitä narsissien kukkiessa keittiön pöydällä. Taas on pöydällä narsisseja ja minä istun tässä, ympyrä sulkeutuu.

Tuntuu, että talvella sitä hautautuu talviunilleen tänne kotipesään. Käpertyy viltin alle sohvan nurkkaan ja toivoo voivansa olla talvihorroksessa kevään koittoon asti. Ja auringon alkaessa pilkistää pilven raosta horroksesta todellakin herää. Aivan kuten luonto alkaa heräämään lumen alta, alkaa oma elämä heräämään, vaikka fyysinen väsymys tuntuu olevan joka kevät aivan valtava. Hassua, että tuo valo väsyttää, vaikka luulisi olevan päinvastoin.

Jos sitä on jotain oppinut talven horroksen aikana, niin sen, että yksinkertainen on kaunista. Onni syntyy pienistä asioista ja ettei aina tarvitse olla niin kiire. Elämästä selviää kyllä vähemmälläkin juoksemisella..


Joskus onni on itse leivottu leipä. (Ohje täältä). Ja uusi taikina nousemassa.