Hieman kliseistä kirjoittaa teksti ja julkaista se ajoitettuna syntymäpäivälleni. No, joskus kliseet ovat vain parhaita!

Mitä haluaisin sanoa itselleni kun katson menneitä vuosia taaksepäin?
Kolmekymmentä elettyä vuotta on loppujen lopuksi hyvin vähän. Toisaalta nuo vuodet pitävät sisällään niin paljon asioita, ettei vuosien määrää voi pitää vähäisenä. Nuo vuodet pitävät sisällään tähänastisen elämäni.

Olen selvinnyt paljosta.
Särkynyt, mutta sen kautta tullut entistä vahvemmaksi. Hyvällä tavalla.
Olen vihannut, rakastanut, itkenyt ja nauranut. Tuntenut ja ollut tuntematta.
Menettänyt paljon, mutta saanut sitä enemmän myös takaisin.

Mennyt on muovannut minusta sen, joka olen tänään.
Tulevaisuus pitää sisällään suuria salaisuuksia, jotka saan tietää askel kerrallaan.

Yleviä sanoja.
Mutta juuri tänään olen onnellinen siitä, että olen minä.

Päivään on kuulunut tunnin kävelylenkki hyvässä seurassa. Aurinkoa, kukkien tuoksua ja lintujen laulua. Pienet tanssitreenit ja jätskit lasten kanssa viikonlopun alun kunniaksi.
Tarvitseeko sitä päivään oikeastaan muuta?

Pienet arjen ilot ovat niitä suurimpia!

Muutoksen tuulia...

Viime päivinä on tapahtunut paljon.
Kuukausi sitten laitoimme asuntomme myyntiin, eilen hyväksyimme ostotarjouksen. Edessä olisi nopea muutto, onneksi pääsemme siskoni asuntoon vuokralle näin ensalkuun kunnes tiedämme, mihin suuntaamme seuraavaksi.

Kovin moni ympärillämme ei ymmärrä. Miksi myydä omistusasunto pois ilman sen kummempaa syytä, miksi muuttaa vuokralle kun voisi maksaa omaakin pois? Niin, miksi?
Minusta, taivaanrannan maalarista, kaikki olisivat tämän vielä uskoneet, mutta että minun niin järkevä insinöörismiehenikin on samassa juonessa mukana...siinäpä sitä miettimistä ;)

Emmehän tiedä oikeastaan itsekään vastausta kysymyksiin, mutta tiedämme tehneemme oikean päätöksen. Ja toisaalta ajatuksissa on muhimassa suunnitelmia, tai oikeastaan vasta unelma, joita kohden haluamme kulkea.

On välillä hankalaa, kun moni ympärillämme ajattelee, että asuvat siinä kodissa loppuelämänsä, että se on järkevin päätös tulevaisuutta ajatellen. Enkä kiellä, etteikö olisi järkevää, mutta onneksi meidän kaikkien ei tarvitse elää saman muotin mukaan. Huomasin, että elän onnellisempaa elämää ilman taloudellisia huolia, ilman velkaa, eikä minulla ole edes tarvetta omistaa.

Ja onhan maailma avoinna edessämme! On aika elää oman näköistämme elämää. Tehdä ehkä niitä muiden silmissä hölmöjä päätöksiä, mutta toisaalta jos se tekee meidät onnelliseksi, onko muulla väliä?

Aurinkokin paistaa, voiko ihminen enempää enää pyytää ;)

Ai niin. Jätin sitten kirjallisuustieteen pois valinnoistani. Tuleva muutto ja perhe plus muut opiskelut ovat ehkä jo itsessään tarpeeksi tiivis yhtälö. Jostan pitää nipistää pois. Toisaalta taas kurssin kirjalista oli niin mielenkiintoinen, että ajattelin jokatapauksessa lukea kirjat läpi kun ne kerran olen jo lainannutkin...

Loma.

Se olisi sitten kesäkuu.

Pääsykokeet ovat ohi ja nyt on takki tyhjänä. Viime vuoden joulukuusta lähtien pääsykokeet ovat olleet takaraivossa ja kirjat kädessä, joten näin puolen vuoden jällkeen olo on hieman orpo. Mitä ihmettä minä nyt teen?

Eilen kaadettiin takapihalta yksi puu. Se kun varjosti pihaa liikaa ja vei myös tilaa. Nyt takapiha näyttää valtavalta ja yritän kuumeisesti miettiä, mitä sinne laittaisin! Kukkia pitäisi päästä ostamaan, mutta se siirtynee tulevalle viikolle. Tänään, kun pitäisi suunnata lasten kanssa kirjastoon, kauppaan ostamaan opettajalle lahja ja illalla olisi vielä esikoisen kevätjuhla. Huomenna aamulla piipahdetaan vielä todistus hakemassa, mutta tässä sitä ollaan 4/5 perheestä kesälaitumella.

Aurinko paistaa ja tuuli tuuli tuivertaa hiuksissa. Ei kiire mihinkään.

Harmautta.

Kattilassa porisi tänään ruuaksi punajuuri-lihapataa ja monta tuntia hautunut liha (ja punajuuri!) on vaan kyllä hyvää. Vaikkakin keskimmäinen ilmoitti kohteliaasti, ettei ruoka maistu hyvälle, mutta kaikkia ei aina voi miellyttää..

Neiti melkein 3vee on ollut hieman huonotuulinen iltapäivästä ja maailma on kaatunut niin pieniin, mutta pienelle niin suuriin asioihin. Kaatuuhan sitä välillä itselläkin..

Suunnitelmissa olisi lähteä yksin roskia viemään, niin pääsisi hetkeksi aikaa kotoa pois. Vaikka lapset ovatkin rakkaita, niin tällaisten päivien jälkeen viisiminuuttinen hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä tekee ihmeitä..

Mutta tänään onni on ollut mukava aamulenkki kuopuksen kanssa kun olimme vieneet esikoisen kouluun ja keskimmäisen kerhoon. Onni on ollut hyvä ruoka ja uunissa valmistuva pannari ja onni on ollut sitä, että olen päässyt kaiken harmauden yläpuolelle.

Eli vaikka taivas on roikkunut alhaalla ja on yrittänyt viedä mielialaakin alaspäin, niin plussan puolella ollaan!