On se aika uskomatonta, että niin nuo narsissit vain pilkistävät jo maasta. Luntakin vielä paikoittain, mutta maa taitaa jo lämmetä tuolla alla vähitellen.Kunpa sitä itsekin jaksaisi olla yhtä voimakas. Olkoon edessä lunta tai muuta estettä, minä nostan päätäni korkeammalle ja raivaan tieni eteenpäin. Vaikka en minäkään taida silti jäädä värjöttelemään mullan alle esteitä kohdatessani. Tuntui se siltä tai ei.
Eilen kaivoin lasten pyörät talviteloiltaan ja pumppasin kumit täyteen ilmaa. Esikoinen hurjasteli minkä ehti, keskimmäinen meni alamäet jarrutellen ja muutenkin varmistellen. Pienin istui pyörän päällä jalkojen juuri ja juuri ylettäessä polkimille. Tätä se kevät taitaa olla. Riemua siitä, että pitkän talven jälkeen asfaltti alkaa polttamaan jalkojen alla ja pidentyneet päivät innostavat ulkoilemaan taas.
Kunhan vaatetusta saisi alkaa pian vähentämään ja kurahousut heittää sivuun. Ja pian kaikki lumet ovat sulaneet, luonto alkaa vihertämään..
