Kevät.

Joka kevät sama juttu.

Aurinko paistaa ja näppäimistö alkaa polttamaan sormien alla. Vuosi sitten viimeksi istuin ja kirjoitin niitä näitä narsissien kukkiessa keittiön pöydällä. Taas on pöydällä narsisseja ja minä istun tässä, ympyrä sulkeutuu.

Tuntuu, että talvella sitä hautautuu talviunilleen tänne kotipesään. Käpertyy viltin alle sohvan nurkkaan ja toivoo voivansa olla talvihorroksessa kevään koittoon asti. Ja auringon alkaessa pilkistää pilven raosta horroksesta todellakin herää. Aivan kuten luonto alkaa heräämään lumen alta, alkaa oma elämä heräämään, vaikka fyysinen väsymys tuntuu olevan joka kevät aivan valtava. Hassua, että tuo valo väsyttää, vaikka luulisi olevan päinvastoin.

Jos sitä on jotain oppinut talven horroksen aikana, niin sen, että yksinkertainen on kaunista. Onni syntyy pienistä asioista ja ettei aina tarvitse olla niin kiire. Elämästä selviää kyllä vähemmälläkin juoksemisella..

Joskus onni on itse leivottu leipä. (Ohje täältä). Ja uusi taikina nousemassa.