Johan onkin aikaa vierähtänyt edellisestä lukupäiväkirjamerkinnästä, mutta onhan tässä ollut välissä yksi muutto, opiskeluiden loppuun saattamista ja uusien työkuvioiden alkuunpanoa. Ja ihan uskomatonta väsymystä kaiken tohinan jälkeen, mikä sitten selittääkin muutaman seuraavan lukupäiväkirjamerkinnän.
Sillä. Olo oli aika pitkälti sellainen, että ei mitään syvällistä kiitos, ei mitään sellaista, jonka kanssa pitäisi ajatella liikaa. Joten kun kirjaston poistopöydästä löytyi vino pino vanhoja kunnon Lotta-kirjoja, mitä teimmekään siskoni kanssa? Pakkasimme ne tietenkin siskoni lapsen rattaisiin ja loput syliini ja jaoimme kristillisesti kirjasaaliin puoliksi (tai ei nyt ihan puoliksi, otin vain järjestyksessä neljä ensimmäistä...).
Joten eipä tästä tietenkään tule kovinkaan syvällistä pohdintaa kirjastakaan, eikä kai tarvitsekaan.
Mutta Lotta-kirjat, tarvitseeko niistä se enempää sanoakaan? Moni ikäpolveni edustaja on tuon sarjan kahlannut läpi ja vasta nyt muuten katsoin ensimmäistä kertaa koska kirja on kirjoitettu ja meinasin pudota tuoliltani (oikeastaan sängystä...), sillä ruotsinkielinen alkuteos on kirjoitettu jo 1958.
Tietenkin romaanista kuultaa läpi ajankohta ja siihen liittyvät asiat, mutta toisaalta taas teini-ikäisen elämässä samat asiat pysyvät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja se tekee näistä kirjoista ihanan yhdistelmän. Sopiva sekoitus nostalgiaa ja ajattomia kuvauksia teini-ikäisen elämästä.
Lottapa tietenkin aloittaa koko kirjasarjan ja sen kummempia erittelemättä se avaa hyvin sarjan päähenkilön elämää, perhettä ja sitä kaikkea mikä tekee Lotasta juuri Lotan.
En kolmenkympin rajapyykin jo hetki sitten ylittäneenä ehkä ole ominta kohderyhmää tälle kirjalle, mutta se olikin ennen kaikkea ihana tuulahdus omasta nuoruudesta ja niihin hetkiin Lotta-kirjojen parissa ensimmäistä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti