Lukupäiväkirjaan

Heidi Köngäs; Hyväntekijä

Huomasin miehen jo eilen, vaikka emme puhuneet muuta kuin ne tavanomaiset, hän kysyi suositusta, minä ehdotin härkäruukkua, hän tilasi sen, minä tarjoilin, hän söi, maksoi laskun ja poistui. Hän meni niin kuin asiakkaat tulevat ja menevät. Mutta kun hän palasi tiesin heti miksi.

Kirjastossa tulee usein tunne siitä millaisessa aarreaitassa sitä onkaan. Ja kuinka paljon on olemassa hyviä kirjailijoita, joista minä en ole tiennyt mitään. Heidi Köngäs on yksi heistä. Hän on ohjaaja ja käsikirjoittaja kirjailijan lisäksi ja kun teatterimaailma ei ole minulle niin tuttu, jää sieltä tunnetut nimet minulta pimentoon.

Mutta itse kirjaan.

Hyväntekijä kertoo Almasta, kahta työtä tekevästä yksinhuoltajasta. Oman haasteensa arkeen ja elämään tuo ikääntyneet vanhemmat, joten miessuhteille ei ole jäänyt aikaa.

Vastoin tapojaan Alma pyytää miehen luokseen. Aamulla hän ei kysy koska mies palaa, palaako koskaan. Ja sitten ero iskee suoraan elinhermoon.

Mies on lääkäri, joka työskentelee pakolaisleirillä Afrikassa. Jättää Almaan kipeän kohdan, joka ei lähde kulumallakaan. Hyväntekiijä kertookin mielestäni kauniisti keski-ikäisen (sellaiseksi kuvittelin päähenkilön, abiturienttipojan äidin) ihmisen kaipuusta, halusta joka meinaa viedä mukanaan. Ja kun järki ja tunteet eivät puhu samaa kieltä, kun tunteet eivät hellitä vaikka järki sanoo että kannattaisi luovuttaa. Unohtaa.

Hyväntekijä ei ole pelkkä rakkauskertomus. Se ei ole kertomus vain halusta ja ikävästä, vaan se on myös kertomus luopumisesta. Alman ikääntyneet vanhemmat tuovat tarinalle toisen tason. Sivujuonteen, joka valtaa loppua kohden aina vain enemmän alaa. Se kertoo aikusen lapsen tuntemuksista ikääntyvien vanhempien seurassa. Se kertoo yksinkertaisesti siitä, miltä tuntuu kasvaa aikuiseksi, ettei ole enää se lapsi vaan roolit ovat kääntyneet päälaelleen. Se kertoo myös luopumisesta ja ikävästä, joka jää jäljelle.

Mietin pitkään että kirjan nimi Hyväntekijä kuvaa Juhania, Alman ikävän kohdetta, joka on hyväntekijänä katastrofien keskellä milloin missäkin kriisipesäkkeessä. Mutta loppua kohden ajatukseni kääntyivätkin päälaelleen. Juhani oli loppujen lopuksi hyväntekijä vain hieman. Arjen hyväntekijänä Alma vei voiton. Kuinka moni kiltti tyttö tunnistaa itsestään Almasta, naisesta, joka elää vain toisten tarpeille ja itsensä unohtaen.

Ja että kuitenkin joskus on aika päästää irti ja antaa mennä.