Arki pitää kiireisenä.
En ole edes ehtinyt istahtaa alas ja vastata kommentteihin, jotka sain jo aikoja sitten ruokapostaukseeni. Pitäisi päästä irti ajatuksesta, että pitäisi aina miettiä kauhean tarkkaan, mitä vastaan kommentteihin, argumentoin ja niin edespäin, sillä ihan yhtä hyvin voisin vain vastata. Sitten tulisi ainakin vastattua...

Viime päivät olen viilannut kirjani takakannen tekstiä. Pohtinut kustantajan kanssa kirjan nimeä. Miettinyt mitä kerron itsestäni. Ja silti tuntuu ihan epätodellista. Että siitä on oikeasti tulossa kirja!

Sitten olen paahtanut kasvatustieteiden tenttiin, joka on ensi keskiviikkona. Vähän kauhistuttaa, sillä edellisistä tenteistä on aikaa. Itse asiassa viimeksi olen lukenut pääsykokeisiin parisen vuotta sitten, mutta se on oikeastaan ihan eri asia, sillä aikaa lukemiselle on yli puoli vuotta.
Mutta nyt luetaan ja tentitään.

Olen kirjoittanut runoja ja tänään olen menossa kuulemaan muiden ajatuksia muutamasta runostani. Pitkän proosarutistuksen jälkeen runojen kirjoittaminen tuntuu mukavalta. Ei helpolta, mutta erilaiselta kuin proosa. Ja olen haudannut kakkosen. Se saa jäädä odottamaan. Ehkä siitä tulee vielä joskus jotain.

Ja nyt pitää kiitää. Etten myöhästy omasta palautekeskustelustani...