Leo Tolstoi; Kolme vanhusta ja muita tarinoita
Ihana kirja. Ihania kertomuksia.
Yllättäen venäläinen kirjallisuus on sydäntäni lähellä. Dostojevski on ollut ehdoton ykkönen, mutta en tiedä. Ehkä ykkössijaa ei ole, Tolstoi on siinä rinnalla ihan tasaväkisenä. Hei, Anna Karenina nyt ensalkuun esimerkkinä kuolemattomasta klassikosta.
Ja vaikka Tolstoin ja Dostojevskin teoksissa on tiettyä samankaltaisuutta niin ovat ne silti niin erilaisia. Ja sitten vaikka kuinka on luullut tuntevansa jonkun kirjailijan tuotantoa niin enpäs tuntenutkaan. Tolstoin novellit ja kertomukset ovat jääneet minulta täysin väliin, mutta onneksi siihen tuli muutos tämän kirjan kautta. Sillä ihastuin.
Ehkä olen niin vanhanaikainen, että Tolstoin sadut vievät mukanaan. Ne viehättävät koska niissä on aina jokin opetus. Ja huomasin kuinka oikeastaan jokainen saduista pohjautui myös Raamatun opetuksiin ja mielestäni nämä sadut omasivatkin todella paljon hengellistä sisältöä. Se oli suuri löytö!
Niin. Se mikä jäi päälimmäiseksi mieleen oli kauneus. Kaiken rumuuden keskellä tämä pieni kirjanen oli kaunis pysähdyspaikka. Tämän pysähdyksen jälkeen oli iloinen ja kevyt olo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti