Aurinko paistaa ja aamulla herätessä ulkona oli -22 astetta pakkasta! Hrrrr. Koskahan se kevät alkaisi?

Odotan niin sitä, että lumet alkavat sulaa, jäitä pääsee hakkaamaan etupihalta irti ja että kevät alkaisi vähitellen ilmoitella tulostaan. Ollaan jo maaliskuun puolessa välissä ja vedetään hirmuisia pakkaslukemia mittariin. Ei siinä mitään, onneksi edes paistaa aurinko.

Kuopus on ollut viimepäivät kuumeessa. Tiistaina sängystä nousi kuumana hohkaava tyttö. Itselläni alkoi juuri tuona päivänä runouskurssi, jonka ensimmäisellä kerralla (ja opettajan mukaan tietenkin kaikilla muillakin...) olisi hyvä olla läsnä. Soitin Ukkokullalle töihin ja kysyin pääsisikö millään ja pääsihän tuo. Joten minä vietin päivän koulussa ja haltioiduin runoista.

Eilisen sitten vietin kotona kuopuksen kanssa. Lueskelin kasvatustieteiden materiaalit kerran läpi, puuhailin kotitöiden parissa ja lueskelin luvun alla olevaa kirjaani eteenpäin.

Iltapäivästä lentävä vahdinvaihto ja ajelin illaksi kouluun. Tentti klo 18-21 ei ole ehkä paras aika ajatella loogisesti ja järkevästi ja tuottaa selkeitä tenttivastauksia, mutta tulipahan tehtyä. Ja kyllä siitä läpi tulen pääsemään, mikä oli tavoitteena.

Tänään potilaalla ei ole enää ollut kuumetta, mutta viettää yhden kuumeettoman päivän kotona niin pääsee sitten huomenna päiväkotiin. Tai sitten sumplitaan taas Ukkokullan kanssa aikatauluja, sillä minun olisi pakko päästä kouluun kasvatustieteiden kokoontumisen vuoksi.

Tänään olisi taas tästä kämpästä yksityisnäyttö, maanantaina oli viimeksi. On meillä sitten kuluneen viikon aikaan siivottu ja paikat pysyneet siistinä. Ja viikonloppuna taas siivotaan. Elämä on yhtä siivoamista tällä hetkellä...

Joo-o, ei mitään järkevää kirjoittamista, joten paras kai siirtyä kouluhommien pariin. Lukea vaikka kasvatustieteitä tai kirjoittaa omaelämäkirjoittamisen kurssin oppimispäiväkirjaa tai kirjoittaa runoja tai lukea kirjoittamisen opettamisen  kurssin matskuja. Eiköhän siinä ole puuhaa ihan riittävästi...