Koulun aloitus on iso juttu.
Kun kasvaa yhtäkkiä niin isoksi. Ja on kuitenkin vielä aika pieni.
On halunnut vielä saattelua koululle asti. Ja vastaan koulupäivän päätteeksi myös.
On ollut vähän ikävä.
Mutta koulussa on myös ollut niin hauskaa.
Eikä niitä läksyjä ole tullut yhtään. Mikä pettymys!

Esikoinen sujahti uuteen luokkaan kuin...hmmm...kuuma veitsi voihin tai hansikas käteen. Kavereita on tullut, välitunneilla riittää seuraa ja fudiskavereita ja kotiin tulee iloinen poika. Joka tuntuu olevan myös yleisesti ottaen innoissaan koulusta. Enkun lisääntyminen (täällä alkoi enkku jo kakkosella) on mieleistä ja matikka tietenkin. Eikä lisääntynyt tuntimääräkään tuntunut häiritsevän. Ukkokulta sanoi että äitinsä lapsia...


Kuopus on pitänyt huutokonsertin aamuisin. Hoitoon haluaa kyllä, mutta olisi halunnut mekon. Eikä ainakaan huivia päähän. Eikä lippistä. Ja kengät olivat väärät. Ja toisetkin. Isi on tyhmä ja äiti kai vielä tyhmempi.
Ja kotiin haettaessa vastassa on neiti aurinkoinen. On hankalaa olla neljävee.

Itselläni on vielä kaksi viikkoa lomaa ennen koulun alkua. Näin saan myös lempeän laskun ekaluokkalaisen elämään ja onneksi opinnot sisältävät enemmän omatoimista opiskelua kuin läsnäoloa, joten lempeä arki saa jatkua tästäkin eteenpäin.

Seuraavat kaksi viikkoa kirjoitan.
Nautin hiljaisesta kodista muutaman tunnin ja kirjoitan!