Lukupäiväkirjaan...

David Nicholls; Sinä päivänä

Emma ja Dexter tapaavat Edinburghissa 15.7. 1988. Missä  he ovat kaksikymmentä vuotta myöhemmin - ja mitä kaikkea onkaan tapahtunut matkalla sinne?

Jokunen aika sitten eräässä blogissa kehuttiin tätä kirjaa, mutta en silloin innostunut siitä sen kummemmin. Kirjastossa se sitten seisoi siellä palautettujen kirjojen hyllyssä ja päätin sitten lainata sen, muistinhan sitä kehuttaneen aikaisemminkin. Ja idea kirjalla oli loistava, joten mielenkiinto heräsi samoin tein.

Dexter, 23, haluaa elää elämänsä täysillä, mutta ilman mitään sotkuja ja hankaluuksia. Niin, että jos joku vain sattuisi ottamaan valokuvan, se olisi tyylikäs valokuva.

 Kirja kattaa 20 vuotta Emman ja Dexterin elämästä. Se kertoo aina saman päivän tapahtumista joka vuodelta. Pyhän Swithinin päivä, 15.7. Aluksi mietin tekeekö se kirjasta jotenkin hankalan luettavan, tarinasta jotenkin irrallisen, mutta näin ei todellakaan käynyt. Niinhän sitä sanotaan runouden kohdalla, että tauot ja hiljaisuus puhuvat joskus jopa enemmän, näin voi olla myös proosan kohdalla. Kuvasta tuli ehjä vaikka vuoden muut 364 päivää jäivätkin käsittelemättä.

Emma, 22, vakuuttaa itselleen, että jutun juju on olla rohkea ja peloton ja tehdä jotain tärkeää. Ei nyt välttämättä muuttaa koko maailmaa, mutta ainakin jotain pientä.

 Kaksi erilaista ihmistä, kaksi erilaista elämää. Loistavasti punottu tarina, joka pitää otteessaan. Se on vain pakko lukea...