Jos ja kun

Huomasin olevani jos -ihminen.

...jos harrastettaisiin enemmän lasten kanssa liikuntaa.
...jos kirjoittaisin tehokkaamin niin saisin enemmän tekstiä aikaan.
...jos saisin aikaiseksi siivota.
...jos olisin käynyt kesällä pyörälenkeillä aamuisin, olisin paremmassa kunnossa nyt.
...jos olisin opiskellut venäjää ahkerammin kaikki nämä vuodet, olisi minulla nyt parempi kielitaito.

Ja näitä riittäisi loputtomiin.

Ja onhan se kuitenkin myös totta.
Jos olisin pitänyt tehokkaammin kielitaitoani yllä, puhuisin huomattavasti sujuvammin venäjää kuin nyt. Mutta kun en päntännyt. Jos olisin käynyt kesäaamuisin pyörälenkillä kuten suunnittelin, olisin paremmassa kunnossa kuin nyt. Mutta kun en käynyt. (Vaan nukuin pitkään. Nautin hitaista aamuista lasten kanssa. Ei paha sekään. Ei todellakaan!)

Turha kai jossitella näin jälkikäteen. Olisin tehnyt asiat silloin niin ei tarvitsisi jossitella jälkeenpäin.

Toisaalta nuo jos -lausekkeet on mahdollista muttaa myös kun -lausekkeiksi.

...kun harrastetaan lasten kanssa enemmän liikuntaa tästä eteenpäin.
...kun kirjoitan tehokkaammin, niin saan enenmmän tekstiä aikaan.
...kun siivoan, täällä on siistimpää.
...kun aloitan uudestaan venäjän kielen ylläpidon, saan kielitaitoani takaisin. Puheeni sujuvammaksi. Ei se ole sen kummempaa!

Kun päätän tehdä jotain, voin myös saavuttaa sen. Joten kun nyt aloitan kirjoittamaan, saan todellakin enenmmän tekstiä aikaan kuin sillä, että jossittelen tuossa muutaman tunnin päästä, että jos olisin...