perjantai 24. elokuuta 2012


Kerrankin ehdin juoda aamulla teeni rauhassa heti herättyäni. Esikoinen meni kouluun kahdeksaksi ja ekaluokkalainen yhdeksäksi. Esikoisen aamupalan laiton jälkeen oli hyvä aika istahtaa sohvan nurkkaan ja herätä rauhassa. Karibian aurinko taisi olle tee nimeltään ja tähän mennessä päivää sitä on juotuna kaksi mukillista. Vielä ehtii..


Eilen ekaluokkalainen kulki koulumatkat isoveljen kanssa, tänään sitten yksin. Vaikka pääsi itku kuitenkin ovella. Sinne se kuitenkin lähti ja niin olisi tehnyt mieli hiipiä perässä ja varmistaa, että tuo pääsee koululle asti. Mietti jos ei enää muistakaan reittiä (jota ollaan kuljettu viimeiset kaksi viikkoa) tai...tai..
Niin iso, mutta silti niin pieni!


Takapihan omenapuu tuottaa hurjan sadon. Meillä pakastin on jo täynnä omenoita. Muutama viikko sitten vein siskolleni ämpärillisen ja tänään sinne lähtee isäni matkassa kolme ämpärillistä. Ja puussa riittää omenoita edelleen. Mutta on ihana säilöä kesää pakastimeen ja talven pimeydessä niitä sieltä käyttää. 

Tänään ajattelin kirjoittaa ja shoppailla!
Ja linkkivinkki tähän loppuu. Autolla Nepaliin...

2 kommenttia:

  1. Voi mulla kans nyt jo jännittää laittaa lapset koulutielle, vaikka onneksi siihen on vielä muutama vuosi aikaa :) Omat hetket aamuteen parissa on kyllä välillä kultaakin kalliimpaa!

    VastaaPoista
  2. Luulisi, että toisen lapsen kohdalla sitä olisi jo jännittänyt vähemmän, mutta ei...kyllä sitä jännittää aivan yhtä paljon!
    Ja omat aamuhetket on kyllä parhaita!

    VastaaPoista