Elämälleen uutta suuntaa etsivä Kirsi päättää jättää tutut ympyrät ja muuttaa vastaanhangoittelevan murrosikäisen tyttärensä Annin kanssa Kuopiosta Irlannin maaseudulle, Knockamurran yhteisöön.Kirjastoauton suppeammasta valikoimasta tämä kirja sai puhuttua itsensä matkaani. Muutostarinathan ovat aina kiehtovia ja ulkomaille muuttokin kiehtoo, ja Irlanti. Esimmäisten sivujen kohdalla en ollut varma jatkanko, mutta eteenpäin lukeminen kannatti.
Kirsi aloittaa työn kehitysvsmmaisista asukkaistaan huolehtivassa yhteisössä ja tutustuu paitsi muihin Knockamurralaisiin myös sympaattiseen Antoniin.Pakollinen viittaus romantiikkaan, kyllä vain. Mutta se on onneksi täysin sivuseikka...
Mutta kumpi lopulta sopeutuu uuteen elämään helpommin, elämänmuutosta kaivannut Kirsi vai muuttoa kiivaasti vastustanut Anni?Kirjan tapahtumat kerrottiin vuorotellen Kirsin ja Annin, äidin ja tyttären, näkökulmasta. Se toimi ja kirjailija oli onnistunut myös teini-ikäisen tytön kielen kanssa, teksti oli uskottavaa ja luontevaa kun siihen ei sen kummemmin kiinnittänyt huomiota.
Jostain lehdestä olen lukenut Tuurin kolumneja ja tiesin taustoista ja asumisesta Irlannissa, joten kirja ei sinänsä tuonut yllätystä mukanaan. Orapihlajapiirissä Tuuri maalaa hyvin realistisen mutta myös kiehtovan kuvan Irlannista. Sen nummille kun pääsisi itsekin kävelemään...
Pienen miinuksen annan kirjan lopusta. Se olisi voinut loppua toisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti