Eilen istuttiin vanhempainillassa.
Ukkokulta ekaluokkalaisen ja minä kolmosen. Ukkokulta vapautui omastaan puolisen tuntia ennen minua kun meillä keskustelu jatkui leirikoulun tiimoilta. Tiedän, että leirikoulu on varmasti tosi upea juttu lapsille ja niin edespäin, mutta ehkä näin levottomana sieluna en välttämättä näe meitä näillä kulmilla enää kolmen vuoden päästä. Joten tuntuu turhauttavalta paahtaa kolme vuotta yhden ainoan leirikoulun vuoksi. Ehkä se tästä vielä selkenee ja saan loistavan ahaa-elämyksen asian tiimoilta.
Saa kivittää, olen valmis siihen ;)

Ongelma numero kaksi vanhempainilloissa on se, että tunnen joka kerta itseni niin junioriksi muiden vanhempien joukossa. Kun ikäeroa muihin on valehtelematta se kymmenen vuotta...tuntuu, että otsassani lukee isolla teiniäiti (vaikka esikoinen syntyikin kypsässä 21 vuoden iässä), vaikka luultavimmin ongelma on vain oman pääni sisällä. Luultavimmin kukaan ei edes kiinnitä huomiota minuun tai ikääni...

Eilen tuli omalta opettajaltani sähköpostia koskien ensimmäistä kouluviikkoa. Meillä aineopiskelijoilla ensimmäinen koulupäivä maanantaina kestää mukavasti klo 16 saakka, mikä tarkoittaa sitä, että olen kotona hieman ennen klo 17 haettuani kuopuksen päiväkodista ennen sitä. Siis, minun ekaluokkalaiseni joutuu tulemaan kotiin, jossa ei ole ketään silloin paikalla. Tuo joutuu olemaan kotona yksin tunnin verran ennenkuin esikoinen tulee kotiin. Ja sitten nuo joutuvat olemaan kotona ilman äitiä vielä kolmisen tuntia. Tänään aamusta pohjustin poikia jo tulevaan ja ekaluokkalainen totesi vain että ok. Luultavimmin ongelma on taas vain oman pääni sisällä.

Joku kysyy miksei ekaluokkalainen ole iltapäiväkerhossa. Vastaus on: Siksi, että yleisesti ottaen olen koulussa vain 2-3 päivänä viikossa ja silloinkin mahdollisesti kotona heti puolen päivän jälkeen. Olen siis  useimmiten kotona poikien kotiutuessa. Ja muutama pidempi päivä menee pojilla varmasti itsenäisyydestä nauttien. Ja onhan pojilla aina toisensa.

Ja taas teen sitä. Puolustelen omia ratkaisujamme. Pitäisi vain kirjoittaa, että meillä tämä tulee toimimaan loistavasti näin!

Iltapäivällä olisi ekaluokkalaisen silmälääkäri. Jäi seulaan (Miksi seulasta tulee ensimmäisenä mieleen huumeet?) kouluuntulotarkastuksessa, joten nyt mennään silmälääkärille katsomaan näkeekö tuolla oikealla silmällä tarpeeksi hyvin vai onko siinä oikeasti vikaa. Näki vasemmalla silmällä alimmankin rivin, kummallakin silmällä yhdessä samoin, mutta oikealla ei nähnyt keskiriviä pienempää. Kuulostaa liian tutulta. Oma vasen silmäni ei toimi ilman oikeaa silmää...

Nyt aion muuttaa yhden jos -lausekkeen kun -lausekkeeksi. Aion tarttua imuriin ja siivota! Napit korviin, musiikki soimaan ja menoksi..