Tiedän että palaute on kirjoittamiselleni hyödyllistä. Tiedän että se saa minussa käynnistymään sen prosessin, jonka tuleekin käynnistyä.
Mutta silti minua ärsyttää.
Proosakurssin palaute sai minut jumiin. Kirjoittamiseni lakkasi. Eikä se ole hyvä juttu.
Että pitäisi miettiä dramaturgiaa enemmän, että tarinan dramaturgia jää henkilön jalkoihin. Mutta silti enemmän henkilön tunnetta mukaan. Ja hahmotelmaa rakenteesta, dramaturgiasta ja muusta.
Mutta kun se ei ole minun tapani kirjoittaa. Nyt olen viimeiset päivät miettinyt tarinani dramaturgiaa. Ja mietin mitä sillä loppujen lopuksi tarkoitetaan. Ja mietin sitä, että koen itseni juuri nyt kahlituksi. En voi kirjoittaa kun pitäisi samalla miettiä jotain. En yleensä suunnittele kovinkaan pitkälle. Kirjoitan vain. Ja tarina kuljettaa itse itseään eteenpäin. Näin syntyi ensimmäinen romaanikässärini.
Kyllä se vaati melkoisen editointivaiheen, mutta se on valmis. Siitä tulee jotain.
Kyllä. Dramaturgia tarkoittaa sitä miten teoksen eri elementit ja materiaalit jäsentyvät ja rytmittyvät. Mutta miten ihmeessä kahdeksan kirjoitetun liuskan jälkeen voidaan sanoa, että dramaturgia jää henkilön alle? Eihän tuossa ajassa ehdi vielä tapahtua mitään. Se on vasta käynnistymässä.
Joo. Että siis ärsyttää.
Joo ja tiedän, että palaute oli ehkä ihan paikallaan. Nyt ainakin mietin tämän kakkosen dramaturgiaa. Tiedän, että se kaipaa jo alkuunkin enemmän toimintaa. Ei pelkkää ajatusta. Ei tajunnanvirtaa.
Joo. Palaute on siis ihan hyvästä. Kun se saa ärsyyntymään yleensä kai osutaan ytimeen. Että siihen minun ihan oikeasti pitäisi kiinnittää huomiota. Ja nähtävästi väistämättä kiinnitänkin.
Joskus sitä vain kaipaisi pientä hehkutusta. Että joku sanoisi kuinka kaunista tekstiä kirjoitat. Että jokin kohta oli upeaa. On sitäkin palautetta tullut. Jokunen kerta sitten kaksi kanssaopiskelijaa kertoi itkeneensä tekstiäni lukiessa (ei onneksi siksi, että se olisi ollut niin surkeaa vaan koska se kosketti..), mutta viime kerralla ei sitten mitään. Juuri silloin kun itse koin löytäneeni tekstiini jotain. En kaipaa jalustalle nostamista. Tai että pitäisi vain kehua. Mutta joskus jokin pieni kannustava sana. Että nyt olet löytänyt oman juttusi. Että tässä on jotain sellaista, mistä kannattaa pitää kiinni.
Kai kirjoittava ihminen on sitten aina hieman riippuvainen muiden kommenteista. Tai haluaa kuulla että on onnistunut jossain. On hyvä siinä mitä tekee. Vaikka kuinka kirjoittaa omaksi ilokseen, tai koska haluaa kirjoittaa. Vaikka ei kirjoitakaan muita ihmisiä varten, ei muita miellyttääkseen ei maineen tai kunnian vuoksi. Silti sitä kaipaa. Pientä kannustavaa sanaa, että hei, kyllä sä osaat!
Enkä liputa kehumispalautteen perään. Enemmän kuin mitään muuta, kaipaan rakentavaa palautetta. Se vie tekstiä eteenpäin. Se vie minua eteenpäin. Pelkät kehut saisivat jäämään paikalleen. Tyytymään siihen mitä on. Kuvittelemaan itsestään liikaa. Olen yrittänyt ajatella, että kehujen puuttuminen kertoo siitä, että opettaja uskoo minusta olevan enempään, parempaan. Tiedän että haluan näyttää että minusta onkin.
Ehkä joku saa voimaa pelkästä kriittisestä palautteesta. Ponnistaa sillä menemään.
Mutta huomaan, että ilman pientä kannustavaa sanaa meinaan lamaantua. Olenko oikeasti niin surkea, ettei tekstistäni ole mihinkään. Miksi siis jatkaa eteenpäin?
Tiedän että se on asenteesta kiinni. Sitä tässä yritän iskostaa tajuntaani.
Sitä paitsi. Alle viikko aikaa työstää romaanin alkua palautettavaksi ja loppukommentteja varten. Pitäisi siis saada karistettua ärsyyntyminen sekä lamaantuminen harteiltaan ja suunnattava katse eteenpäin. Uskoa edes itse että tästä tekstistä on johonkin.
Luultavimmin kukaan ei jaksanut lukea tänne asti, mutta sainpas purkauduttua jonnekin. Nyt sitten jätän kakkoskässärini tältä erää rauhaan ja jatkan vaikka kasvatustieteiden lukemista. Tuleepahan ajateltua sitten aivan jotain muuta...
Edit vähän myöhemmin.
Olisihan se pitänyt arvata. Heti tämän purkauksen jälkeen aivoni alkoivat raksuttaa. Otin kynän ja muistikirjan ja kappas vain....se surullisen kuuluisa dramaturgia alkoi löytyä. Ärsyttävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti