Ruuasta asiaa...

Viimeksi taisinkin mainita siitä, että pitäisi kirjoittaa tästä vehnänvälttelyruokavaliostani. Miksi, miten ja niin edespäin.

Mistä kaikki sai alkunsa?
Oma olo oli aika vetämätön. Vatsaa turvotti, niveliä särki ja suoliston toimintakin, no, ei ihan normaali. Iltaisin turvotus oli sitä luokkaa, että näytin olevani vähintään viidennellä kuulla raskaana...enkä sitä todellakaan ole.

Päätin, ettei se ota jos ei annakaan, joten päätin vältellä vehnää. Olen kuullut niin paljon kuinka vehnän pois jättäminen on helpottanut useammankin oloa eikä se edes sisällä mitään tärkeitä hivenaineita tai muutakaan vastaavaa, joten perustelut vehnättömyydelle olivat ihan hyvät.
Eli aluksi vaalea leipä ja pastat yms. pois. Puhumattakaan pizzoista ja hamppareista.
Ja täytyy tunnustaa, että johan helpotti. Eihän se nyt mikään ihmekuuri ole, mutta olo helpottui huomattavasti. Oikeasti. Vierastan karppaus-sanaa, sillä se pitää sisällään aika pitkälti hyvin negatiivisen latauksen, mutta esimerkiksi karppaus.info -sivuilta olen löytänyt hyviä reseptejä, joita olen soveltanut omaan käyttööni.
Meidän perheen lemppariruoka eli lasagne toimi omalta osaltani loistavasti myös kesäkurpitsalla (muu perhe sai ihan sitä aitoa oikeaa lasagnea kyllä) ja olin oikeasti yllättynyt siitä, ettei eroa oikeastaan huomannut. Lasagne ei siis oikeasti tarvitsekaan niitä levyjä maistuakseen lasagnelta...

Niin ja se turvotus. Ei turvota iltaisin enää samalla tavalla. Ja olo on huomattavasti parempi. En siis edelleenkään karppaa, mutta välillä korvaan myös riisin ja perunan muilla kasviksilla. Toimii muuten loistavasti. Syön lasten kanssa edelleen muutamana aamuna viikossa kunnon aamupuuron, koulupäivinä syön ruisleipää ja näkkäriä minulla kuluu päivittäin. Ei siis mitään totaalihiilarittomuutta.

Tässä on ollut synttärisumaa viimeisten viikkojen aikana enkä ole ollut totaalikieltäytymislinjalla enkä tule olemaankaan. Olen ottanut palan täytekakkua, mutta se pieni pala todellakin on riittänyt. Eikä muuta ole edes tehnyt mieli. En koe joutuvani luopumaan mistään, kieltäytymään mistään, sillä oloni on niin paljon parempi näiden kolmen viikon jälkeen. Ja yhtenä sunnuntaina käytiin koko perhe pizzalla ja sen huomasin olossani vielä seuraavanakin päivänä. Ei mitenkään kehuttava olotila.

Turhien hiilareiden vähentämisen jälkeen huomaa, ettei elimistö tarvitse sitä sokerimäärää, mikä muuten on tarjolla. Esimerkiksi valmisjogurtit ovat ällöttävän makeita muista jutuista nyt puhumattakaan. Sunnuntai-iltana korkattiin ukkokullan kanssa yksi geisha-suklaalevy ja muutaman palan jälkeen se meni takaisin kaappiin. Kumpikin totesi kuin yhdestä suusta, että aivan kuin olisi syönyt pelkkää sokeria. Yyh. Ei edes hyvää. Tumma suklaa löydettiin varmaan vuosi sitten, joten tämä ei nyt ollut yllätys. Mutta tähän asti sitä maitosuklaatakin on voinut sentään syödä... ;)

Että sellaista.
Varmaan erittäin sekava sepustus, poukkoilee sinne ja tänne. Mutta ehkä se sisältää sen tärkimmän pointin, mitä hain. Olo on nykyään paljon parempi kuin aikaisemmin...