torstai 28. helmikuuta 2013

Lukupäiväkirjaan

Ulla-Lena Lundberg; Jää
Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympyröivien kylien ihmisistä - ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat.
 Enpä ole koskaan tainnut lukea Finlandia-palkinnon voittajateosta näin tuoreena, mutta kaverilta lainaan saatu kirja sen mahdollisti. Ja kivahan se kerrankin oli olla ajassa mukana.

Takakansi ei kertonut kirjasta paljoakaan enkä ole tähän mennessä lukenut siitä ainuttakaan arviota tai blogipostausta. Ei niin etteikö niitä olisi kirjoitettu, minä en niihin vain ole sattunut törmäämään.
Mutta tuo oma tietämättömyyteni oli vain plussaa, sain lukea kirjan ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja.

Jo ensisivuilta Jää tuntui jotenkin tutulta. Sen kielessä oli jotain sellaista, johon olin törmännyt aikaisemminkin. Kunnes sitten jonkusen luvun luettuani satuin vilkaisemaan kirjan liepeitä, joissa on yleensä tietoa kirjailijasta ja aikaisemmista teoksistaan. Ja kappas vain, ihmekkös kun tuntuikin tutulta. Olen lukenut Lundbergilta Marsipaanisotilaan ja tykkäsin siitä. Vaikka jo silloinkin kiinnitin ensimmäisenä huomiota kieleen, kertojaan, Lundbergin tapaan kirjoittaa.

Kun kertojaan tottui, kun kieli tuli niin tutuksi, ettei se vaatinut enää kaikkea huomiota, vei tarina mukanaan. Elin vahvasti mukana Kummelin perheen arkea, Petter-papin kiireistä elämää Luodoilla, Mona-pastorskan kiireistä arkea kotona sekä perheen tyttärien kasvua kohti muutosta. Ja elävät Luodon asukkaat, joihin kertoja sai jokaiseen aivan oman näkökulmansa.

Itse asiassa kertoja on se, joka saa suurimman huomion. Ne keinot, jolla jokin kirjan henkilöistä saadaan tuntumaan niin etäiseltä tai läheiseltä. Tai tietty välimatkan pitäminen, joka tuntui aluksi kummalliselta kunnes se olikin aivan itsestäänselvää. Haltioiduin kirjan kielestä, siinä oli jotain.

En ole lukenut muita ehdokkaita (tai aikaisempiakaan voittajia), mutta väittäisinpä että palkinto meni tällä kertaa aivan oikealle kirjalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti