Tuntuu että koko viikko on ollut yhtä rämpimistä enkä tarkoita ainoastaan tuota alati lisääntyvää lumimäärää. Jotenkin ollut hieman tahmaista tämä koko arki.
Tänään oli koulussa kasvatustieteitä ja hops-keskustelu opettajan kanssa. Kotiin saapuessani huokaisin itsekseni, että onneksi nyt alkaa viikonloppu. (Vaikka ei se sinänsä mitenkään lepäämistä ole. Huomenna venäjän opetusta ja iltapäivästä kaverin lapsen synttärit, jossain välissä pitäisi siivota tämä kämppä sunnuntain näyttöä varten ja sunnuntaina sitten olla poissa kotoa kun on ensin aamupäivän vielä katsonut, että paikat on kunnossa. Joo-o. Ehkä mekin vielä joskus saadaan ihan vain laiskotella...)

Suunnitelmissa on ollut kirjoittaa vehnänvälttelyruokakokeiluistani, mutta en sitä tähän kyllä jaksa alkaa naputtelemaan. Ja jostain muustakin on pitänyt kirjoittaa. Mutta en ole. Koomaillut vain.

Ja tänään opettajan kanssa keskustellessa sanoin sen ensi kertaa ääneen. Että entä jos me olemme syksyllä jossain muualla enkä tuolla koulussa. Ihan kuin se olisi tehnyt tästä kaikesta jotenkin konkreettisempaa.