Olen aina pitänyt Mustosen romaaneista, niissä on aivan oma tunnelmansa. Ja yleensä tapahtumat sijoittuvat lähihistoriaamme ja usein myös juuri sota-aikaan tai sen jälkimaininkeihin, joten niiden pohjalta saa myös kuvaa historiastammekin. Ei paha siis ;)
Annikin valkolakki vaihtuu morsiushuntuun ja vähän myöhemmin jo suruharsoon. Jatkosodan alkaessa saksalaiset saapuvat Rovaniemelle, ja kielitaitoinen nuori nainen ajautuu 20. vuoristoarmeijan esikuntaan sihteerin ja tulkin tehtäviin - kohtalokkain seurauksin.Siinä juoni yksinkertaisuudessaan ja siitä saa myös hieman esimakua tekstin tyylistä. Ja siitä mikä minua ärsytti suunnattomasti. Tarina kyllä oli hyvä ja mielenkiintoinen, tempasi täysin mukaansa. Mutta jo takakannessa valoitettiin aivan liikaa kirjan tapahtumia. En olisi halunnut tietää morsiushunnun vaihtuvan suruharsoon, olisin halunnut sen tulevan yllätyksenä. Eikä tämä ollut ainoa kohta, jossa tulevia tapahtumia pedattiin jo etukäteen. Tuntui että ne himmensivät hieman, tai ehkä vähän enemmänkin, lukunautintoa. Parasta lukiessa on se, ettei todellakaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mutta tästä pienestä, tai vähän suuremmastakin, ärsyttävyydestä huolimatta kirja oli mielestäni hyvä. Oli mielenkiintoista lukea tuosta ajasta kun saksalaiset olivat Lapissa, siitä en ainakaan itse ole kovinkaan paljon lukenut kaunokirjallisuutta. Muusta sotiin liittyvistä ehkä sitten senkin edestä.
Lapinvuokko on Pohjatuulen tarinoita -sarjan ensimmäinen kirja. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia. Mustosen julkaisutahtia katsoessani oletan, ettei seuraavaa kirjaa tarvitse odottaa kovinkaan pitkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti