Pitää nyt laittaa sitten kuvia  ja tekstiä yhdestä uudesta vanhasta innostuksestani, kiinnostuksen kohteestani. Nimittäin taiteesta.

Olen aina rakastanut tauluja, voisin viettää ikuisuuden hyvän taideteoksen edessä. Uppoutuen siihen. Olen taas alkanut käydä taidenäyttelyissä, vaikka ikävöinkin monen sadan kilometrin päähän muuttanutta äitiäni, joka oli parasta taidenäyttelyseuraa (ja on siis edelleen) ikinä.

Nyt olen innostunut myös ostamaan taidetta itselleni, mutta heti ensalkuun maininta siitä, että oma käsitykseni taiteesta siis kattaa upeat julisteet ja vaikka kortitkin. Meidän seiniltä ei löydy satojen eurojen maalauksia eikä ehkä koskaan tulekaan löytymään.

Hienointa olisi jos osaisi kuvata tai maalata itse taidetta omille seinilleen...

SevenArt on paikka, josta löydän itseni kerta toisensa jälkeen. Ja yleensä kotiudun jotain mukanani. Tässä pientä kuvasatoa. 

(Hinnosta sen verran, että korteista taisin maksaa 2€/kpl ja isommista kuvista 7-14€ väliltä...)

(Muut SevenArtista, Schjerfbeckin Punainen pää Ateneumista ja Family -magneetti sekä seinätarra KodinTerrasta)

(Viimeiset kolme kuvaa valokuvattu veljeni maalaamia tauluja vasten.)

Baletti. Suuri rakkauteni. Nyt sitä löytyy meidän keittiöstämme.

Kortit, jotka kertovat jotain toivottavasti meidän perheestä.
Ja  tuossa Schjerfbeckin Punaisessa päässä vain on sitä jotain.

Näin ne asettuvat keittiön päätyseinälle. Tykkään.

Näkymää New Yorkista vuodelta 1964.

Andy Warholin papupurkkeja. Ukkokulta vihaa tätä kuvaa, minä en.

Harppaus kohti jotain uutta. Yksinkertaista, mutta kaunista.

Kolmen viimeisen kuvan sijoittelu on vielä työn alla. Warholin papupurkit eivät sattuneestä syystä taida tulla kovinkaan näkyvälle paikalle, mutta ehkä ne löytävät tiensä tänne työhuoneeseen.

Mutta nyt päivän (lakisääteinen) tauko pidetty ja takaisin sorvin ääreen. Kasvatustieteiden viimeinen verkkoluento odottaa kuuntelijaansa. Paras taas mennä...