Hiipunut takkatuli tuossa vieressä. Kiskoin nojatuolin tähän viereen lämmitelläkseni. Hieman lämpö kai koholla, joten tämän illan kehonhallintatunti jäi väliin. Liikunnan riemusta huolimatta pitää osata kuunnella itseään ja kroppaansa. Ja joskus vain olla ja möllöttää.
Paitsi enhän minä nyt möllöttänyt. Pistin napit korviin ja kuuntelin Chopinia ja annoin näppäimistön laulaa tai sormieni tanssia näppäimistöllä tai sanojen soljua paperille sormieni kautta tai ihan miten vain. Olen siis kirjoittanut kakkosta eteenpäin. Se elää ja voi hyvin ja sen mukana minä myös.

Ukkokulta on ollut saikulla eilisestä lähtien ja on vielä huomisen myös. Tänään käytiin lounaalla yhdessä, syötiin ruokaisat salaatit lempparipaikassamme. (Pitää ottaa kahdenkeskisiä hetkiä jostain kun siihen on mahdollisuus!) Tänään oli myös keskimmäisen arviointikeskustelu koulussa ja kehuja tuli vaikka millä mitalla. ja opettaja mainitsi erikseen kuinka tuo poika osaa syventyä kirjojen maailmaan. Ei mitään tajua ympäristöstä, ei aavistustakaa kavereiden touhuista kun on kirja kädessä. Joskus opettajan täytyy mennä viereen ja sanoa, että tunti on loppunut. Rakas lukutoukkani.

Ei kai ole huono juttu olla joskus vähän kipeänäkin. Yleensä omat tautini ovat vain pintaraapaisuja, ne ei vie pedin pohjalle. Joskus kaipaan sitä. Että makaisi kuumehorroksessa sängyn pohjalla ja olisin vain päivän tai kaksi. Mutta nyt ehkä hidastan hieman, mutta ei muuta. Huomenna on pakko kyllä mennä kouluun lääkkeillä tropattuna jos ei muuten. Kasvatustieteiden tutor-tapaamisessa kootaan ensimmäisen tenttikirjan esseevastauksia, joten aika tärkeää olisi siis saada kaikki hyöty irti.

Pitäisi kai kehitellä jotain iltapalaa. Ehkä salaattia. Tai smoothie (meidän uusin yhteinen ruokainnostus). Tai ehkä annan Chopinin hivellä kuuloaistiani vielä hetken...ja kirjoitan vielä hetken.