perjantai 18. tammikuuta 2013

Ajattelin vuorossa olleen kasvatustieteiden verkkoluennon olevan tylsä, mutta mites kävikään. Sain muutaman ahaa-elämyksen kirjoittamista ajatellen, mikä sinänsä on hassua, mutta ei siinä mitään. (Vaikka no, aiheena oli työhön kytkeytyvä oppiminen ja jos kirjoittaminen olisi vähän niin kuin mun työtä...)

1. Ristiriidassa voi piillä uuden innovaation ydin.
Been there, done that! Toinen kässärini sai alkunsa viime huhtikuussa ja naputtelin sen kiivaassa tahdissa valmiiksi syksyyn mennessä. Mutta siitä puuttui jotain. Se ärsytti olemassaolollaan enkä saanut siitä mitään otetta. Ja sitä olen yrittänyt työstää aineproosan kurssillakin. Ärsyyntyen vain. Tulin tien päähän; tämä ei vain toimi näin. Siinä se ristiriita siis. Ristiriita ajoi miettimään olisiko tekstillä tulevaisuutta. Ehkäpä olisi. Mutta ei tuossa muodossa. Pistin napit korviini lasten katsoessa pikkukakkosta ja Mozartin konserttojen hivellessä korviani kirjoitin ajatuksiani ja toiveitani ylös. Tiesin miten haluaisin kirjoittaa, mutta olin ajatellut jotain aivan uutta tekstiä. Mutta kokeilin sitten muotoa tähän vanhaan ja se vei mukanaan. Lähetin kaksi liuskaa luottolukijalleni ja kysyin vienosti olisiko siitä johonkin. Ja kuulemma voisi olla. Nyt siinä on sitä jotain.

2. Kyseenalaistaminen oppimisen edellytyksenä. Kyseenalaistaminen on "luovaa epäilyä", joka käynnistää tutkimisen, ongelmanratkaisun ja kehittelyn.
Tämä nyt on sitten ehkä tuota samaa. Mutta joskus pitää kyseenalaistaa esimerkiksi vakiintuneita toimintatapojaan. Tai omalla kohdallani tapaa kirjoittaa tai ajatella tekstiäni. Mutta tuo ajatus toimii kaiken muunkin elämän kohdalla. Sitä alkaa vähitellen kyseenalaistamaan omia toimintatapojaan. Miettimään voisiko tämän asian tehdäkin toisin. Uudella tavalla. Kyseenalaistaa sen toiminko parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ja tämä käynnistää asian tarkimman pohtimisen (=tutkimisen), ongelmanratkaisun ja mahdollisen uuden toimintatavan kehittelyn. Jee!

Nyt on ajateltu yleviä tähän päivään.
Ja oltu loppujen lopuksi ihan ahkeriakin (naputtelin kakkosta hieman eteenpäin, kirjoitin yhtä teemapäiväkirjaa eteenpäin ja kasvatustieteiden luentoa kuunneltu ja jotain opittu).
Nyt pakkaan uimakamat kassiin, haen kuopuksen päiväkodista ja välipalailun jälkeen ukkokullankin olisi jo pitänyt saapua uimahallille ja me polskimme altaassa tunnin tai pari. Hyvä aloitus viikonlopulle siis :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti