Arki palasi ukkokullan loman loppuessa.
Pitkällisen kirjoitusrupeaman jälkeen olenkin sitten paahtanut rästiin jääneiden koulutehtävien parissa. Eilisen aamupäivänkin vietin kuuntelemalla verkossa kasvatustieteiden luentoa sekä kirjoittamalla kirjoittamisen historia ja tutkimus -kurssin teemapäiväkirjaa. (Mainittakoon, että vaikka en edelleenkään erityisemmin pidä herroista Faucault, Barthes ja Bennett, niin esseidensä tarkemman lukemisen jälkeen en inhoa heitä enää aivan yhtä paljon kuin ennen. Löytyipä joukosta jotain järkeviäkin ajatuksia sanon minä.)
Olin siis paahtanut kiitettävästi tai ainakin tarpeeksi. Päivän pelasti rakkaan ystävän viesti ja kysymys saako tulla lasten kanssa käymään. Ukkokultakin tuli töistä vasta klo 18 jälkeen, joten ystäväni seura sai iltapäivän tuntumaan lyhyeltä. Onni on yksi hyvä ystävä, jonka seurassa voi olla oma itsensä!

Tänään olen jo ehtinyt passittaa pojat kouluun, juonut aamukahvini rauhassa, kirjoitellutkin hieman. Ehdin tehdä iltaruuankin valmiiksi ennen kuin kuopus edes heräsi. Olen pyörittänyt koneellisen tiskiä sekä pyykkiä. Olen lukenut tämän päivän proosakurssille luettavaksi tulleita tekstejä.

Kohta pitäisi heittää kuopus päiväkodille, syödä kotona lounas, keittää termospulloon kahvia ja lähteä vielä kouluun. Siinähän se päivä sitten meneekin.