Kai Vakkuri; Kuu tulee auringosta raskaaksi
Tähän kirjaan törmäsin sattumalta etsiessäni lähdeteoksia tieteellistä esseetäni varten. Tästä ei siihen esseeseen sitten ollutkaan apua ja se jäi pyörimään pöydälle pitkäksi aikaa. Nyt kun viimeinenkin eräpäivä on ovella päätin vielä kurkistaa kirjaan. Ei sitä millään olisi viitsinyt palauttaa lukematta. Ja niinpä luinkin sen.
Kirja on siis jonkinlainen kirjoittamisen opas. Ei siinä kerrota kirjoitustekniikoita eikä edes annettu kirjoitusharjoituksia, mutta en sellaisia kyllä kaivannutkaan. Itselleni kirja oli mukava piristys oman kirjoittamiseni keskellä. Se antoi jotenkin toivoa, pisti astumaan taas askeleen eteenpäin. Päälimmäisenä mieleeni jäi Vakkurin kannustavat sanat rohkeudesta. Rohkeutta olla oma itsensä. Pitää kiinni omastaan. Rohkeutta laittaa kaikki peliin, kokea myös tunteella.
Pidin myös Vakkurin kirjoitustyylistä. Hän ei yrittänyt puhua korkealta vaan kirjoitti hyvin maanläheisesti. Ja kiitettävistä meriiteistä huolimattaan oli kuin yksi meistä lukijoista. Siitä pidin. Ja se tietty filosofisuus oli plussaa. Siitä vielä seuraava lainaus:
Elämä on kuin Beethovenin seitsemäs sinfonia. Täynnä riemua ja odotusta, myrskyistä ja alistuvaa tuskaa, murhetta. Kuitenkin elämän jaksot ja yksittäiset hetket vaikeinakin sisältävät aina toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti