Lukupäiväkirjaan

Sinikka Nopola; Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia

Olin joulukuussa Lava-klubilla kuuntelemassa Nopolaa ja Tiina Raevaaraa ja innostuin Nopolan teksteistä. Niissä oli samanlaista sarkastista otetta kuin Nopolassa itsessään. Ai minäkö kirjailia, enhän minä osaa edes kirjoittaa. Ja niin edespäin. Ja Nopolan lukiessa otteita kirjastaan nauroimme vedet silmissä.

Mutta.
Se ei toiminutkaan itse luettuna aivan samalla tavalla. Tekstit olivat hyvin kirjoitettuja, sain sarkasmista kiinni ja hymähtelin muutaman kerran. Mutta se oli siinä. Niissä ei ollut samaa otetta kuin Nopolan itsensä luettuna. En tiedä onko kyse siitä, että kun kerran kuuli ne kirjailijan itse lukemina eivät ne saa samaa intensiivisyyttä enää itse luettuna, mene ja tiedä.

Ihan hyvä kirja. (Vaikka meitä on kielletty sanomasta kenenkään tekstejä ihan kivoiksi tai ihan hyviksi.)