Ihan pakko kirjoittaa.
Tänään lattaritunnilla kuulkaa lantio keinui ja askel tuntui kevyeltä. Nautin tanssimisesta! Harmittelin jopa, ettei ollut peiliä, kuvittelin siis ainakin näyttäväni hyvältä ;)

Ja meillä oli eri ohjaaja.
Selkeästi tämän ohjaajan tyyli oli enemmän minulle sopivaa. Ehkä tarpeeksi yksinkertaista, että tällainen tampiokin pysyi mukana, vaikka kyllä se tahti oli tälläkin tunnilla kova.
En tiedä. Jotenkin se vain kolahti. Ja harmittelen, että tämä on todellakin vain sijaistamassa.
Pieni asennevamma. Voinhan minä keikuttaa lantiotani toisenkin ohjaajan tunnilla ja nauttia tanssimisesta, vaikkei ohjaajan tyyli kolahtaisikaan.

Tämän päiväisen tunnin fiiliksen kyllä haluaisin pitää mukanani!!

(Enkä olisi kyllä koskaan uskonut kirjoittavani tällaisia liikuntapostauksia blogiini! Kohta saatte varmaan päivän asunkin...)