Uuh. Melkoinen päivä.
Lapset kouluun ja hoitoon yhdeksäksi. Itse tulin kotiin, suomensin yhden venäjänkielisen laulun ja kirjoitin näytelmää valmiimmaksi ja odotin, että kello olisi kymmenen. Soitin matkatoimistoon ja varmistin, että viisumini on valmis ennen kuin olen taas junassa. Oli valmis ja ajoin siis juna-asemalle ja hyppäsin junan kyytiin. Tehokkaana ajankäyttäjänä kaivoin junassa kasvatustieteiden paperit esiin ja tein tehtäviä eteenpäin.
Helsingin päässä hyppäsin metroon ja ajelin muutaman pysäkin eteenpäin, kävelin reippaasti matkatoimistolle ja sain passin kouraani. Metrolla Kamppiin ja lounastin Ukkokullan kanssa.
Sitten taas kohti rautatieasemaa ja junalla takaisin autolle. Päiväkodin pihassa luin kymmenen minuuttia koulupapereita kunnes kello oli tarpeeksi paljon ja pääsin suoraan Vasu-keskusteluun kuopuksen omahoitajan kanssa. Sitten kuopus mukaan ja kotiin.
Kotona työstin tekstikokoelman työsuunnitelmaa, luin kasvatustieteitä, laitoin pyykkiä ja tein ruokaa.
Hetken hengähdys ja sitten kuopuksen kanssa aikuinen-lapsi -jumppaan. Kotona lasten iltapala, tiskit, pyykkien viikkaus kaappiin kunnes tajusin, että pakko tehdä huomisen ruoka, sillä pääsen koulusta vasta neljältä.
Ja nyt ehtii hengähtää. Onneksi kaikki päivät eivät ole samanlaisia...