Lukupäiväkirjaan...

Andreï Makine; Vera [la femme qui attendait]

Olen hieman kahden vaiheilla voinko ajatella Makinen olevan yksi parhaimmista nykyvenäläisistä kirjailijoista, sillä hän kyllä on venäläissyntyinen, mutta hänen nykyinen kotimaansa on Ranska. Mutta ehkä sitten kuitenkin. Jotain niin venäläistä kirjasta lötyyy, etten osaa sitä ranskalaisenakaan ajatella..

Nuori kirjailija ja kansanperinteen tutkija matkustaa 1970-luvun puolivälissä Vienanmeren rannoille kirjoittaakseen paikallisista tavoista ja uskomuksista. Hän päätyy syrjäiseen kyläpahaseen, jonka harvat asukkaat ovat iäkkäitä sotaleskiä. Kylässä asuu nuorempikin nainen, Vera, jonka elämäntarinan mies kuulee muilta.

 Tätä ennen kirjan on kerrottu olevan ehdottoman rakkauden ylistys. En tiedä kuinka myyvää se on, sillä itse välttelen suoranaisia rakkauskertomuksia kaikin tavoin. Rivien välissä ja niilläkin rakkautta saa kyllä olla, mutta kuitenkin. Joten maininta rakkaudesta ei minua saanut kirjasta innostumaan vaan tuo syrjäinen kyläpahanen, jollaisia Venäjältä löytyy vaikka kuinka.

Veran persoona kiehtoo nuorta tutkijaa - nainen on aistillinen, salaperäinen, saavuttamaton. Mies alkaa selvittää Veran menneisyyttä, josta paljastuu monta uutta asiaa.

 Niin. Tuo rakkaustarinahan oli itselleni se sivuseikka, kaunis sellainen kylläkin. Mutta Vera, joka menetti rakastettunsa 16-vuotiaana tämän lähtiessä sotaan, on kaunis kuva ikuisesta rakkaudesta ja uhrautuvaisuudesta, jollaista on enää vaikea löytää. Onneksi tuo kuva saa tarinan edetessä myös säröjä.

Kirja on tarina naisesta, jonka elämä on ikuista odottamista. Se on lukunautinto, ehdottoman rakkauden hieno ja ajaton kuvaus. Sitä on verrattu Tolstoin kertomuksiin. Andreï Makine on hänkin jo lukijoiden ihailema ja rakastama klassikko.

Itse nautin eniten syrjäisen kylän kuvauksesta, sen elämästä ja ihmisistä. Se on jotenkin niin kotoista ja itselleni läheistä, olenhan matkannut Venäjän Karjalan syrjäkylillä jo useamman vuoden ajan. Nuo kirjan henkilöt tuntuivat niin tosilta omien kokemuksieni ja kohtaamieni ihmisten jälkeen.

Ja ehkäpä etsin käsiini lisää Makinen tuotantoa..