Sataa vettä. Kaatamalla.
Tänään on päivä jolloin ollaan vaan. Aamulla kävin lasten kanssa ostoksilla. Lenkkareita syksyä varten, kohti koulua ja päiväkotia.
Kun sataa vettä voi vain käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan. Kuten tänään. Maria Peuran kirja Antaumuksella keskeneräinen on vienyt minut mukanaan. Luen vain. Kuvittelin, että toisen kirjoittamisesta lukeminen olisi tylsää. Ei se ole. Tämä on kirjoitettu hyvin enkä ole vielä alkua pidemmällä. Joten jatkan lukemista.
Ehkä tuo kirja antoi varmuuden syksylleni. Ehkä se varmuus olisi tullut ilman tätä kirjaakin.
Annan itselleni luvan kirjoittaa, syventää omaa kirjoittamistani. Hain aineopintoihin ja se tuntui hyvältä.

Kohta keitän koko  porukalle kaakaota. Juuri tällaisena päivänä hetki lämpimän kaakaomukin äärellä tuntuu tärkeältä. Illalla suunnataan kohti kirjastoa, kuten usein ennenkin kesälomalla..