Leo Tolstoi; Anna Karenina
Tämä kuuluu ehkä kastiin "tarvitseeko tästä nyt edes kirjoittaa mitään", mutta kirjoitan silti jotain.
Kuolematon romaani kuolemattomasta aiheesta, maailmankirjallisuuden suurimpia rakkausromaaneja, jonka Tolstoi kirjoitti mahtavan Sodan ja rauhan jälkeen vuosina 1875-77.Kuolematon romaani oikeastaan kuvaa kirjaa loistavasti. Se on suuri klassikko, joka pitää sisällään niin monia vivahteita ja henkilöitä, filosofisia ajatuksia ja syvällistä pohdistaan, että voin vain ihailla Tolstoita vieläkin enemmän tämän jälkeen. Annaakin enemmän itselleni kirjan päähenkilöiksi nousee Kitty ja Levin, joiden nuorta rakkautta ja elämää maaseudulla on erittäin mielenkiintoista seurata.
Kaunis Anna Karenina elää ilottomassa avioliitossa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Kareninin kanssa. Kun hän tanssiaisissa kohtaa elegantin ja miehekkään kaartin upseerin kreivi Vronskin, se merkitsee hänen toimettoman, rauhallisen elämänsä loppua, voittamatonta intohimoa ja huumaavaa onnea, johon kuitenkin kätkeytyy jo tulevan murhenäytelmän siemen.Aihe sopii mielestäni hyvin myös nykypäivään. Pettäminen, rakkaudeton avioliitto, hetken huuman etsiminen ja niin edespäin. Ajaton aihe siis oikeastaan. Tolstoi on mielestäni kirjoittanut kirjan loistavasti. Toisaalta ymmärrän miksi Anna ajautui Vronskin syliin vaikken pettämistä hyväksykään. Toisaalta mieleen nousee ärsyyntyminen, miksi Annan pitää olla niin heikko ja antautua tunteidensa valtaan. Ja niin kirja vie mukanaan, 917 sivua lukee ihan mielellään.
Tämän rakkaustarinan taustalle Tolstoi on luonut unohtumattoman kuvan 1870-luvun Venäjästä, Pietarista ja Moskovasta, maaseudusta aateliskartanoineen ja talonpoikaistiloineen, tsaarinajan kaikista säädyistä, ihmiskohtaloista joita vain hänen kaltaisensa kertojamestari on pettämättömällä taidollaan pystynyt elävöittämään.
Suosittelen lukemaan. Klassikot ovat klassikoita ja ihania sukelluksia menneeseen aikaan. Kirjan seurasta voi vain nauttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti