Hiidensalo oli keväällä koulussa vieraana ja sen kautta sitten kiinnostuin myös kirjasta. On aina mielenkiintoista lähteä lukemaan kirjaa, jonka kirjailijan on tavannut.
Mustan huumorin sävyttämä hektinen sukupolvikuvaus nykypäivän mallikansalaisesta ja median laeista.Kirja oli hauska. Siinä parodioitiin loistavasti mediamaailmaa ja toimittajan työtä, toimittajan roolia mediamaailmassa. Kirjasta kuultaa hyvin kirjoittajan oma ammattitaito, onhan hän aikakauslehtiin kirjoittava vapaa toimittaja.
Kuitenkaan kirjasta ei jäänyt paljoakaan käteen.
Olihan se hyvin kirjoitettu, musta huumori puri ja karikoidut hahmot olivat loistavasti luotuja. Mutta sen luettuani olo oli hieman, no, tyhjä.
Sadan sivun jälkeen toivoin, että kirjassa tapahtuisi jotain. Nyt yli 400 -sivuisen kirjan olisi voinut mielestäni lyhentää melkein puolella, ainakin oman lukukokemukseni jälkeen tämä tunne jäi päälimmäiseksi.
Erityisen plussan haluan antaa kuitenkin loistavasta lopusta, joka kylläkin laittoi miettimään hetkeksi aikaa..lue itse niin tiedät mitä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti