Takakansi lupaili kirjan olevan maailmankirjallisuuden unohtumattomia rakkausromaaneja. Eikä se tainnut lupailla liikoja!
Kotiopettajattaren romaani on 1800-luvun kuuluisimpia romaaneja, köyhän ja vaatimattoman nuoren naisen ja rikkaan ja tuiman kartanonherran synkänkaunis rakkaustarina, joka lumoaa yhä uusia lukijapolvia romanttisella kohtalonomaisuudellaan.Tämä oli ihana rakkausromaani sillä se oli jotenkin niin puhdasta ja viatonta. Olen kyllästynyt lukemaan irtoseksistä, yhdenyön jutuista, avioeroista, himosta, pettämisestä ja niin edespäin. Oli ihana uppoutua tarinaan, joka oli puhdas. Jossa päähenkilö piti arvomaailmastaan kiinni, mutta oli myös uskollinen sydämelleen.
Se on kertomus orvosta tytöstä, josta kasvoi ulkonaisesti sävyisä ja huomaamaton mutta sisäisesti intohimoinen ja oman aikansa arvoja uhmaava vahva nainen.Jokin orpotarinoissa kiehtoo kerta toisensa jälkeen. Ehkä siksi, että yleensä ne ovat selviytymistarinoista. Kuinka huonoista lähtökohdista voi ponnistaa pitkälle. Voi saada elämäänsä onnen ja rakkauden.
Charlotte Brontën intensiivinen kertojanääni vangitsee ja viettelee heittäytymään tarinan vietäväksi.Kertoja oli kieltämättä yksi kirjan koukuttavampia yksityiskohtia. Se oli intensiivinen ja veti mukaan tarinaan.
Kirjan alkusivuilla suomentaja Kaarina ruohtula toteaa, että Kotiopettajattaren romaani ei ole suinkaan Charlotten omaelämäkerta, mutta silti siinä on runsaasti omaelämäkerrallisia aineksia. Ehkä tämä seikka tekeekin romaanista niin mukaansatempaavan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti