Olen suunnitellut sitä jo pidemmän aikaa, mutta aina lykännyt toteutusta. Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja vedin lenkkarit jalkaani ja pyrähdin juoksulenkille. 2,5 km lenkki näin ensikerraksi oli kohdallani melkoinen saavutus, varsinkin kun tuosta matkasta juoksin enemmän kuin kävelin.
Pyöräilystä innostuin keväällä, kävelystä kesän aikana ja nyt sain vielä juoksunkin ohjelmistooni. Mikään himotreenari en ole todellakaan, ei minkään valtakunnan viikko-ohjelmaa liikunnan suhteen..enemmänkin mielialan mukaan liikun.

Ja se on tärkeintä.

Pyöräillessä saan hyvin purettua patoutumiani, kiukkuani tai turhautumistani. Juostessa sen sijaan näytin selkeyttävän pääkoppaani. Sain ajatuksia järjestykseen ja kevyemmän olon.
Ei siis taida jäädä viimeiseksi kerraksi.
No, taukoa tulee hetkeksi aikaa, sillä lenkkarit hiersivät mukavasti jalkapohjaan. Eivät olleet mitkään juoksulenkkarit todellakaan.

Huomenna lähden lasten ja äitini kanssa käymään pohjanmaalla. Perjantaina kotiin ja silloin tuleekin siskon perhe kyläilemään viikonlopuksi. Ohjelmaa siis riittää. Onneksi.

Ja elokuun ensimmäisen viikonlopun vietän Kööpenhaminassa. Miehen kanssa kaksin!