Aamureippailut jatkuvat! Tänään pyöräilin 10 km lenkin, johon sisällytin tarkoituksella erään järkyttävän ylämäen..itseään on hyvä haastaa kerta toisensa jälkeen ;) Pyörän päälle hypätessäni meinasin pyörtää samoin tein kotiin. Sen verran nuo istumalihakset ovat nähtävästi kipeänä muutaman edellispäivän pyöräilystä. Onneksi takamuskin tuntui tottuvan menoon kun urheasti päätin jatkaa matkaa.
Esikoisen hain koulusta jo 10 aikaan kun lääkäri kirjoitti vapautuksen liikunnasta loppukevääksi. Läksyt on jo tehtynä ja poika istuu etupihalla taiteilemassa katuliiduilla pihalaatat täyteen. Kohta voisi toivoa sateita niin saisi taas lisää tilaa taiteelle.
Ja tekstikin saattaisi kulkea tänään. Tartuin muistikirjaani ja hahmottelin tieni läpi solmukohdan. Luulen tekstin lähtevän taas sujumaan kunhan vain alan kirjoittamaan. Vaikka aluksi hahmottelu ja muistikirjaan ajatusten ylös kirjoittaminen tuntui niin turhalta ja vievän aikaa itse kirjoittamiselta, niin koen sen nyt itse asiassa tukevan kirjoittamista valtavasti. On helpompi mennä eteenpäin kun on hieman tienviittoja valmiina.
Eilisen alakulon syykin laimeni lopulta melko mitättömäksi asiaksi, joten iltaa kohden alkoi helpottaa. Ehkä tuon kaltaisia pysähdyksiä joskus tarvitaan, jotta joutuu kasvokkain tiettyjen asioiden suhteen elämässään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti