Takakansi kertoo, että kirja
perehtyy sodankäyneiden miesten tarinoihin tarkastellen aihetta heidän lastensa ja myös omien kokemustensa kautta. Näin muodostuu kokonaiskuva elämästä sodanjälkeisinä vuosina Suomesta.En itse asiassa ehtinyt koskaan lukea kirjaa loppuun saakka opiskelukiireideni yms. vuoksi, vaan muutama kymmenen sivua jäi lukematta. Mutta kirja oli mielenkiintoinen. Se avasi silmiäni sodan aiheuttamiin traumoihin niin sodassa taistelleissa miehissä, mutta myös heidän lähiomaisissaan.
Ei ketään voi oikeastaan syyllistää. Kuka lähti vapaaehtoisesti sotaan? Halusiko sotaan lähtenyt mies nähdä ja kokea kaiken sen, mitä joutui käymään läpi? Ja onko loppujen lopuksi rintamalta palaajan vika, ettei hän ole enää entisellään?
Silti on sääli, kuinka paljon lapset joutuvat kärsimään aiempien sukupolvien kokemuksien vuoksi. Moni menetti sodassa isänsä ja äitinsä joko konkreettisesti tai henkisellä tasolla. Mutta summa summarum, sota jätti jälkensä. Voimakkaammin kuin kukaan osasi silloin edes ajatellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti