Aamulla reippailin äitini kanssa reilun tunnin kävelylenkin. Olo lenkin jälkeen oli oikeastaan aika mukava, energinen, joten pakko sitä kai on allekirjoittaa edelleen tuota liikunnan tuomaa hyvää oloa..se vain tekee hyvää. Eilen aamulla lapset jäivät kotiin pelaamaan Wiillä ja me tehtiin ukkokullan kanssa 10 km lenkki. Minä pyörällä, parempi puolisko rullaluistimilla.

Ensi lauantaina lähdetään kesälomalle! Ensimmäiset ja ehkä tärkeimmät hankinnat on tehtynä. Kirjastossa odottaa yksi Risto Räppääjän äänikirja noutajaansa ja kolme muuta pitäisi tulla vielä tämän viikon aikana :) Kyllä kelpaa ajella lasten kanssa sillä Räppääjä takaa mukavan ajorauhan ;)

Eikä nähtävästi kulje kirjoittaminen edes täällä blogissa. Yritin saada tekstiäni eteenpäin, mutta se ei vain juuri nyt toimi. Tai kulje. Tai mitään.
Toisaalta mietin, miksi ihmeessä stressaisin siitä? Enhän tee sitä työkseni. Kirjoitanhan vain omaksi ilokseni, joten turha kai asettaa liian ankaria tavoitteita itselleen. Kun pitäisi vain nauttia siitä. Toisaalta taas takaraivossa nakuttaa ajatus siitä, että tottakai pitää kirjoittaa vaikkei tuntuisikaan siltä. Olla kurinalainen ja niin edespäin.

Nyt juuri olen tuuliajolla. Meinasin kirjoittaa nauttivani siitä, mutten ole aivan varma.
Toisaalta välillä mietin, että ehkä pitäisi joskus osata nauttia siitä. Tuuliajolla olemisesta. Odottaa vain, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elää päivä kerrallaan, nautta yhdestä päivästä kerrallaan ja elää sen niin kuin hyvältä tuntuu!

Siinäpä itse asiassa houkutteleva ajatus kesäksi!
Joka päivä herään ja päätän tekeväni vain sellaisia asioita, joista nautin (no joo, kotityöt yms. on kai pakko hoitaa joka tapauksessa :D ). En kirjoita jos ei huvita. En tee mitään jos ei huvita. Olen vain jos huvittaa.
Pystyisiköhän kaltaiseni suorittaja tällaiseen?

Edit. hieman myöhemmin.
Kannatti kirjoittaa, ettei teksti kulje. Nyt se meinaan kulkee!