Tästä tulikin kotipäivä.
Olisi minulla kyllä ollut koulupäivä, mutta oli myös yksi hieman kuumeinen lapsi, joten täällä sitä ollaan, kotosalla.
Ei sen puoleen, olisihan se ollut mukavaa olla koulussakin ja kuulla sanataideohjaajan kertomuksia työstään ja sen sellaisesta. Mutta aina ei voi voittaa.

Siksipä siis ajattelin kirjoittaa. Näin ensalkuun.
Sitten ajattelin kahlata sen ruotsinkielisen artikkelin läpi. Ajattelin yrittää ymmärtääkin siitä jotain.
Ajattelin myös jatkaa pakkauspuuhia. Tai enhän minä pakannut ole, mennyt tavaroita läpi kohde kerrallaan ja siirtänyt osan kohti kaatopaikkaa ja osan kierrätystä.
Tämä on hieman nihkeä vaihe, kun siirtelee vain tavaroita paikasta toiseen eikä oikein tiedä mitä tekisi. Vuokrataan muuttolaatikot vasta viimeiselle viikolle, joten siihen saakka pitää elää tämän pallottelun kanssa. Sitten se on helpompaa. Täyttää laatikon kerrallaan ja lyödä omaisuus taas kerran pakettiin.

Selkää särkee jonkinsortin huono istuma-asento, lihaksia särkee tämän viikon liikunnat. Ja kohta on pakko mennä keittämään kahvia vaikka siitä virallisesta aamukahvistakaan ei ole vielä kauaakaan. Tiuhaan yöllä heräillyt kuopus on siis katkonut myös tämän äiti-ihmisen yöunia ja olokin on sen mukainen.

Mutta onneksi on kotipäivä!