Kummasti alkaa pakkaaminen kiinnostaa kun pitäisi lukea kasvatustieteitä...ruotsiksi. Tai aiheesta, joka liittyy ihan liikaa liike-elämään ja sen sellaiseen. Mutta pakkohan niitäkin kai olisi lukea tentistä läpi pääsemiseen. Mutta tuo ruotsinkielinen matsku on kyllä paras kaikista, siitä kun kai pitäisi vielä ymmärtääkin jotain.

Perjantaina mennään katsomaan asuntoa, tai oikeastaan kahta. Kaksi erilaista pohjaratkaisua samasta taloyhtiöstä. Toinen on heti vapaa ja toiseen pääsee muuttamaan toukokuun alussa. Ja meidän on oikeastaan pakko kallistua tuohon heti vapaaseen. Ihan käytännön syistäkin
Mutta hei, ihan edistystä. Meillä on jo melkein asuntokin ja muuttoon kolme viikkoa!

Eli pakattu on. Roskikseen meneviä tavaroita on viides jätesäkillinen menossa. Sairasta. Tai ehkä järkyttävämpää on se kuinka paljon ihminen säilöö sellaista tavaraa, joka on rikkinäinen tai muuten vain käyttökelvoton. En kehota ketään muuttamaan samaa tahtia kuin me olemme muuttaneet, mutta toimiihan tämä hyvin tavaroiden karsimiseen.
Mutta tuleva muuttokaan ei ole kuin väliaikaisratkaisu joten samalla mentaliteetillä mennään eteenpäin. Edelleen tavaraa pois ja vain tarpeellinen jäljelle. On vain pakko.

Mutta jos jotain positiivista niin olosuhteet ovat pakottaneet minua hellittämään. On ollut pakko unohtaa perfektionismi. En yksinkertaisesti ehdi ja pysty lukea kasvatustieteiden tenttiin niin paljoa kuin haluaisin. On ollut pakko päättää että tavoitteena on yksinkertaisesti päästä läpi ja tarpeen vaatiessa uusia kesällä sitten. On ollut pakko päästää irti sellaisesta, joka vain syö voimavaroja. On ollut pakko päättää että nyt teen vain välttämättömän. Ja kun en stressaisi, mutta se on aika paha vaatimus. Minä stressaan aina. Mutta että osaisi hellittää ja antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Niillä on aina ollut tapana järjestyä. Kaikesta huolimatta.