Joku on ihan tuuliajolla.
Onhan se aika pöyristyttävää, että opettaja joutuu perumaan tunnit mahataudin vuoksi, mutta johan tässä menee ihan sekaisin. Siis kun tänään piti istua koulussa neljään asti, hakea sitten kuopus hoidosta, hoitaa kotona normaalit puuhat...eikä koulujuttuja tiistaisin. Kun ei vain yleensä ole aikaa.
No, nyt olisi aikaa.
Kuitenkin päädyin siihen, etten juuri tänään käy tieteellisen esseeni kimppuun, sillä sitä käsiteltiin tänään aamun tunneilla ja pitäisi tehdä sen verran suuria muutoksia, että kaipaan tuon tekstin suhteen hieman aikaa hautua. Tehdä ajatustyötä.
Oman tekstin analyysiäkään en viitsi jatkaa, sillä opettaja lupasi laittaa siitä tänään lisää infoa sähköpostilla. Paras olla tekemättä sitä yhtään eteenpäin, etten mene yhtään enempää metsään.
Sitten olisi ne kasvatustieteet. Jotka sinänsä kyllä on perjantaita varten kutakuinkin valmiina. Toisaalta voisin alkaa viilata tekstejä sujuvammaksi, se pitää joka tapauksessa tehdä lopulliseen, palautettavaan teemapäiväkirjaan.
Toisaalta...tuntuu, että se tärkein, oma kirjoittaminen on jäänyt todella vähälle. Niin koulun ulkopuolinenkin kuin sitten esimerkiksi tuo tekstikokoelma, jota pitäis alkaa työstää. Eli jos olen aikatauluttanut niin sanotusti viikkooni kaikki tehtävät ja tämä iltapäivä tulikin yllättäen vapaaksi, niin eikö sen voisi käyttää sitten juurikin siihen, mitä ei ole aikataulutettu? (Miksi muuten ei ole? Kysynpähän vain...)

Tiedän...tai ainakin luulen, ettei ketään kiinnosta lukea mietteitä toisen opinnoista. Tai mistäs minä oikeastaan tiedän kiinnostaako vai ei. Kaikesta epäkiinnostavuudestaan (tai kiinnostavuudestaan) huolimatta se juuri on elämääni tällä hetkellä.

Ja lopuksi. Katsoin ympärilleni ja päädyin, että täällä voisi myös imuroida. Kummasti tuo runoihin paneutuminen vie voiton...