Torstaiaamuna minä ja muutama muu seisoimme Ateneumin ulkopuolella jonottamassa sisään. Suurin osa kanssajonottajistani näytti olevan eläkeläisikäistä väestöä, mutta näkyi muutama nuorempikin joukossa. Siinä mietin, että enpä olisi uskonut jonottavani, mutta siellä sitä oltiin.
Kuva täältä.
Tanssiaiskengät
Meitä oli siis monta. Harmittelin useaan otteeseen sitä, etten ollut saanut aikiseksi käydä katsomassa Helene Schjerfbeckin näyttelyä aikaisemmin, vaan se jäi sitten viimeiselle viikolle. Taulujen luokse sai jonottaa ja puheensorina nousi jokseenkin valtaviin mittoihin. Ei se sinänsä estänyt minua uppotumaan teosten ihailuun, seisoin taulun edessä ja annoin ihmisten velloa ympärilläni.
Kuva täältä.
Joutsenkaulainen tyttö
Taktisesti kiersin näyttelyä osittain myös päinvastaiseen suuntaan ja tämä mahdollisti sen, että melkein puolet teoksista sain katsoa melko rauhassa. Hieman purnasin miehelle kotona sitä, että osa kävijöistä tuntui olleen siellä vain sen vuoksi, että voivat sanoa nähneensä näyttelyn. Vieläkö olette käyneet mökillä ja meidän teini on niiiiiin rasittava -keskustelut kuuluvat mielestäni enemmän vaikka kahvilaan kuin taidenäyttelyyn. Anteeksi nyt vain. Tai ehkä itse hain näyttelystä jotain enemmän. Halusin elää ja hengittää sen läpi.
Kuva täältä.
Punainen pää II
Niinpä minä seisoin taulun edessä ja katsoin sitä. Ihmiset kulkivat ympärilläni ja tasainen puheensorina oli vain taustahälyä siellä jossain. Schjerfbeckin omakuvat olivat mielenkiintoisia ja niitä katsoessani mietin sitä taiteilijaa, joka minua kuvista katsoi. Ajattelin tuota yhtä arvostetuimmista taiteilijoistamme, joka ei koskaan ehtinyt nähdä kuinka korkealle hän vielä nousee. Näin taiteilijan, jonka hänen oma äitinsä oli saanut lannistumaan. Ja jonka hänen ainoa rakastettunsa petti kihlaamalla toisen. Näin hänen silmissään surua ja kaihoa, mutta myös päättäväisyyttä. Hän löysi oman tiensä ja oman tapansa maalata.
Ja Punainen pää oli se, jonka luokse palasin vielä ennen poislähtöäni. Sen edessä seisoin taas ja ihailin. Siinä vain on sitä jotain.
(Ateneumin sivuilta pääsee muuten tutustumaan Schjerfbeckin teoksiin.)
Eikä kai kovinkaan yllättävää, että myös Ateneumin kaupasta mukaan saattoi tarttua jotain.
 |
| Tanssiaiskengät -kassi |
 |
| Muistikirja |
 |
| Muistikirja |
 |
| Punainen pää -postikortti |
Taiteella on suuri vaikutus. Kannattaa kokeilla!
* Otsikko on viittaus erääseen Schjerfbeckistä kirjoitettuun kirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti