Luin jokunen aika sitten "sarjan" ensimmäisen osan, joka kirvoitti hieman kaksijakoisia mielipiteitä. Toisaalta kirja oli ihan hyvä. Sitä oli mukava lukea, enkä halunnut jättää keskenkään. Toisena ääripäänä kirja oli venytetty aivan turhan pitkäksi ja henkilöhahmoja kirjassa oli aivan liikaa.
Samoilla linjoilla kulkee myös tämä toinen romaani, jossa Josephine on ensimmäisen menestysromaaninsa julkaissut kirjailija. Halki koko kirjan Josephine kuitenkin epäröi koko kirjoittamisensa suhteen. Seuraavan kirjan ideaa ei vain tunnu löytyvän.
Tämä kirja on elämän myrsky. Polttava suudelma juuri siltä ihmiseltä, jota ei pitäisi suudella. Käsivarret, jotka kietovat syleilyyn tai tappavat. Huolestunut, mutta niin charmantti mies. Vapiseva nainen täynnä kiihkeää toivoa.Jos ensimmäisessä osassa keskityttiin Josephinen kasvamiseen ihmisenä, irtaantumiseen äitinsä ja sisarensa otteesta ja oman tiensä löytämiseen, niin tämä toinen osa oli ottanut mukaan rakkauden ja dekkarin piirteitä. On murhia ja niitä selvitteleviä poliiseja.
Jos olen ihan rehellinen, niin kirjaan on ahdettu aivan liikaa tavaraa. On haluttu ottaa kunnon rikosromaanin piirteitä, filosofista pohdintaa, historiaa, romantiikkaa ja niin edespäin. Tuloksena on suloinen sekasotku, joka väsyttää lukijansa vähitellen. Ja kuten ensimmäisenkin osan kohdalla kritisoin kirjan pituutta, kritisoin myös nyt. 750 sivua on vain aivan liikaa. Kirja olisi toiminut hyvin keskittyen vain muutaman keskeisimmän henkilön elämään ja käytten heitä fokalisoinnissa. Nyt äänessä olivat myös sisaren kummin kaimakin eikä sille olisi ollut mitään tarvetta.
Kirjan sisälehdellä lupailtiin, että kolmas osa ilmestyy suomennettuna keväällä 2013. Kriittisestä arviosta huolimatta taidan sen lukea. Pitäähän minun saada tietää, mitä henkilöille käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti