Viikonloppukurssin välitehtävän deadline alkoi painaa päälle. Perjantaina pitäisi olla jotain valmista lähetettävää opettajalle.
Ai että jäikö viimetippaan?
Tarkoitus oli kyllä tehdä ihkaoikea henkilöhaastattelu ja kirjoittaa juttu sen pohjalta, mutta kas kummaa kun se jäi. Puolustukseksi saanen sanoa, että tuo koulu kyllä on työllistänyt ihan kiitettävästi tässä kylläkin.
No, ajattelin, että voinhan käyttää jo aikaisemmin kirjoittamaani juttua. Siitä opettaja saa vihiä miten kirjoitan ja minä saan arvokasta palautetta. Mitä siitä, että juttu on jo aikaisemmin kirjoitettu ja ilmestyy piakkoin lehdessä.
Mutta arvatkaapa vain antoiko kantti periksi toimia näin?
No, eipä antanut. Tietenkään.
Kaivoin sitten kurssilla tehdyn harjoitushaastattelun materiaalin esiin ja aloin kirjoittamaan juttua. Ja sain sen kirjoitettuakin. Hieman työtä hankaloitti se, että haastattelu tehtiin koko ryhmänä eli aktiivisimmat (aggressiivisimmat?) ryhmästä esittivät kysymyksiä ja niiden mukaan mentiin eteenpäin. Itse olisin suunnannut kysymykset niin eri suuntaan kuin mihin nyt mentiin. Mutta itsepä en avannut suutani joten näillä mentiin eteenpäin.

Mutta hei, homma on hoidettu. Ehkäpä viilaan sitä vielä tässä pari päivää, mutta se on enää pala kakkua kaiken muun jälkeen. Jee. Nyt on heti kivempi mennä kurssin toiseen lähiviikonloppuun.

Ja ehkä tässä huomasin myös sen, että kaikki onnistuu kyllä kun vain tekee töitä sen eteen. Eikä lannistu heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla..