Aamun pohdin kasvatustieteiden tehtävissä mitä aikuisuus on ja mitä aikuiskasvatus pitää sisällään. Nämä tehtävät meni ihan sujuvasti, perjantaina sain kyllä harmaita hiuksia edellisten tehtävien parissa. No, mutta homma hoidettu taas, joten yksi stressin aihe vähemmän hetkeksi aikaa.

Tartuin tänään myös tekstien arvioimisen kurssin tehtävään ja lähdin analysoimaan omaa tekstiäni. Ajatus oli kauhun sekainen. Miten ihmeessä kirjoitan 5000 merkkiä analyysiä omista teksteistäni. Ja kaiken lisäksi vielä objektiivista analyysiä.
Mutta se ei ollutkaan vaikeaa. Analyysin raakaversio on kirjoitettuna ja se syntyi yllättävän kivuttomasti. Nähtävästi sitä voi ja osaa halutessaan analysoidan omia tekstejään hyvinkin objektiivisesti. Kritiikkiä aina löytyy, mutta osasin löytää teksteistäni myös onnistuneita kohtia. Valitsin tehtävään tarkoituksella kolme runoani, jotka ajattelin sisällyttää tekstikokoelmaani. Ajatuksena juurikin se, että tehtävän kautta saattaisin saada uusia ulottuvuuksia runoihini. Näen paremmin mikä toimii ja mikä ei. Ja se tuntui antavan oikeastikin uusia ajatuksia. Yksi runo joutuu oikeasti melkoiseen myllyyn, jotta sillä olisi mahdollisuuksia kokoelman osaksi. Ei se silti ihan surkakaan ollut kuvitteellisen kriitikon mielestä!

Samaiseen kurssiin kuuluu tehtäväksi kirjoittaa kritiikki jostain suomalaisesta kirjasta ja nyt voinkin sitten hyvällä omallatunnolla istuutua sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa. Onhan sen ihan vain koulutehtävän tekoa ;) Luettavaksi tänään kirjastosta tarttu Anja Snellmanin Ivana B. Saas nähdä, mitä sisäinen kriitikkoni siitä pitää.

Järkyttävää kuinka paljon opiskelut vievät aikaa ja energiaa, mutta on tämä toisaalta vaan myös hyvin antoisaakin...