Miesten vuoro..

Suuri helpotuksen huokaus.
Esseen ensimmäinen versio on valmis. Nyt annan sen (ehkä) levätä ja lähden viilaamaan sitä hieman myöhemmin. Yksi syy helpotuksen huokaukseen on se, ettei sivuja tullut kuin vajaa kuusi, joten typistäminen viiteen sivuun ei ole niin iso urakka kuin pelkäsin (vertaa dramaturgian elokuva-analyysiin, jonka typistin 12:sta sivusta viiteen..). Suuri osa viilausta on myös tarkastaa olenko viitannut tarpeeksi lähdemateriaaliini ja toiseksi, olenko pohtinut tarpeeksi myös itse. Se on toisaalta mukavaa, mutta myös haastavaa saada oma ääni kuuluviin tekstissä, kun on tottunut kirjoittamaan esseet hyvin tieteellisinä.

...

Katsoin tänään äitini kanssa erittäin mielenkiintoisen dokumentin nimeltään Miesten vuoro. Muistan dokumenttia kehuttaneen hyvin paljon, joten löytäessäni sen kirjastosta, oli se jo pakko myös lainata. Ja kannatti. Välillä nauroin katketakseni, välillä pyyhin poskille valuvia kyyneleitä. Enkä enää ihmettele miksi dokumenttia on kehuttu. Kannattaa katsoa itse niin tiedät miksi! (Linkin takaa löytyy myös dokumentin traileri jos kiinnostaa tietää, mistä on kyse.)

Laittoi se myös miettimään suomalaista miestä.
Onhan suomalaisilla miehillä painolastinaan ikiaikainen kasvatus siihen, ettei mies itke eikä puhu tunteistaan. Ehkä sodat aiheuttivat tätä osaltaan lisää. Mutta mietin kuinka paljon myös me naiset aiheutamme tätä? Dokumentti todistaa sen, että kyllä suomalainen mieskin osaa puhua. Suomalainen mieskin tuntee ja ajattelee. Onko niin, että me naiset emme aina vain osaa antaa miehille mahdollisuutta siihen?

..

Note to myself.
Dokumentit ovat aika loistava ja mielenkiintoinen tapa kertoa tarinoita.