Luettua ja viilailtua.

Päätin tänä vuonna listata lukemani kirjat myös tänne blogiin. Ehkä ennen kaikkea mukavaksi muistilistaksi itselleni, mutta toivottavasti inspiraation lähteeksi myös muille. Linkki lukupäiväkirjaani löytyy siis tuosta yläpalkin alta..

Ja nyt sitten ensimmäinen luettu kirja listattavaksi.

Christmas Carol Kauffman: Ei kenenkään lapsi

Ei kenenkään lapsi on uusintapainos nuoren englantilaistytön ja hänen David-poikansa kohtalosta. Salaperäinen syntymä varjostaa Davidin elämää, kunnes palat alkavat loksahdella kohdalleen. Christmas Carol Kauffman on tuottanut lukuelämyksen, joka ei jätä ketään kylmäksi.

En tiedä lupaileeko takakansi liikoja mutta toisaalta en voi sanoa, etteikö kirja olisi ollut hyvä. Lukuelämys, siitä en mene takuuseen kuitenkaan. Pitäisi tietenkin lukea alkuperäiskielellä niin voisin sanoa oliko vika itse teoksessa vai suomennoksessa. Mutta ei, en siis lähde lyttäämään teosta. Se piti kyllä otteessaan niin etten halunnut lopettaa kirjaa keskenkään (miten kävi Sofi Oksasen Baby Janen kohdalla, lopetin tylysti kesken.).

........

Nyt olisi sitten Venäjän kulttuurihistorian esseekin viilattuna. Luetutin sen vielä luottolukijallanikin, ulkopuolisen kommentit ovat aina tervetulleita. Kun itse on tarpeeksi kauan tuijotellut omaa tekstiäään sille tulee vähitellen sokeaksi. (Hah..siitä on kaiketi kyse myös koulussa puhutussa prosessikirjoittamisessa; tekstin prosessin omaisesti työstämisessä ryhmän kommenttien perusteella..).

Tieteellisen kirjoittamisen kurssin johdosta luin juuri Michel De Montaignen esseen Ystävyydestä. Siitä pitänee kirjoittaa jo ihan oma postauksensa, herätteli mukavasti ajatuksia meinaan.

Ja hahmottelinpa kurssin esseetäni myös. Onneksi huomiseksi tarvitsee olla vasta luonnostelua ja ideoita valmiina, siitä se homma sitten lähtee. Aihekin löytyi (Vapaa, omavalintainen aihe oli kyllä oikeastaan melko haasteellinen tehtävänanto vaikka voisi muuta kuvitella!) ja kirjallisuuskin sitä varten löytyi kivuttomasti. Nyt pitäisi vain lähteä hahmottelemaan esseen rakennetta vähitellen. Mutta kuten tiedän, alku aina hankalaa ja lopussa olen enemmän kuin innoissani. Kyllä vain!

Tästä se taas lähtee liikkeelle. Arki ja opiskelut nääs.
(Mutta onneksi vähäinen kurssimäärä jättää paljon aikaa myös omalle kirjoittamiselle!!)