Ja hän on kirjoittanut viisi sivua esseetä aiheesta verkkokirjoittaminen.
Ei edelleenkään erityisen hohdokas aihe, mutta onpahan tehty. Vielä pitäisi miettiä väliotsikoita ja sen sellaisia, mutta kokonaisuus kasassa. Jee.
Muutama muukin pieni kirjoitustehtävä on nyt tehtynä. Toinen lähti päivän myöhässä kun en vain tajunnut koko ideaa. Ja jokseenkin outoa...sai valita kirjoitanko ihan oman novellin epäluotettavan kertojan näkökulmasta vai tehdä kirjallisuusanalyysin jostain sellaisesta, niin minä valitsin tuon analyysin.
Kun on lukossa niin on lukossa.
(Tai sitten ei uskalla kirjoittaa kun rima on liian korkealla.)
Lauantaina olin taas opettamassa venäjää ja on se vaan kivaa! Ja nyt työn alla olisi löytää itselleni joku venäjän opettaja. Siis joku, joka preppaisi tuota puhuttua kieltä ja saisin näin pidettyä kielitaitoani paremmin yllä.
Eilen kirjoittelin Facebookissa venäläisten tuttavuuksieni kanssa, mutta ei se tuota puhumista korvaa siltikään. Ehkä pitäisi hommata skype ja sitä kautta sitten..
Olen kriisissä edelleen.
En tiedä olenko kirjoittaja.
Mutta en tiedä, mitä muutakaan olen.
Ehkä pitäisi vain antaa mennä päivä kerrallaan ja olla miettimättä näitä sen kummemmin. Mutta sitä kun on itse sellainen pohtija ja mietiskelijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti