Pitäisi taas löytää se ryhtiliike. Saada tämä kooma pois kehostaan ja energiaa ryhtyä työhön. Koulujuttuja kyllä odottaa. Tai siis tarkkoja ollaksemme juttu. Tämä jakso kun on mennyt vähän löysemmissä merkeissä. Ihan hyvä niin. Pitäisi siis viilata se verkkokirjoittamisen essee valmiiksi. Siis puuttuu vaan väliotsikot oikeastaan..en vain pidä niiden keksimisestä..
Eilen illalla juttelin meidän joulunäytelmän "ohjaajan" kanssa. (Siis nämä tittelit ohjaaja ja käsikirjoittaja ovat niin huiput meidän kohdalla!) ja muutamia muutoksia käsikirjoitukseen. Tänään lupasin tehdä muutokset niin pääosien näyttelijät saisivat käsikirjoituksen luettavaksi ennen ensi sunnuntain harjoituksia. Kunhan vain saisi tartuttua kiinni.
Ja se tulevaisuus.
Kun ei tiedä mitä tehdä.
Pääsykoekirjoja olisi kieliopin lisäksi kolme. Urakka tuntuu kasvavan vuosi vuodelta kovemmaksi. Pääsykoeurakka yhdistettynä nykyisiin opiskeluihin ja perhe-elämään...mahdoton yhtälö. Olen kyllä tehokas, mutta en ehkä näin tehokas. (Ilman, että olen lataamolla toukokuun lopussa..). Laitoin kyllä varaukseen yhden pääsykoekirjoista. Yksi ei ole vielä edes ilmestynyt. Kolmatta en edes löydä mistään.
Enkä silti ole tehnyt päätöstä.
En tykkää jättää kesken nykyistä koulua (Vaikkei se maailmaa kaataisikaan.). Mutta olenko valmis jättämään pääsykokeisiin lukemisen? Luovunko siitä unelmasta vai kokeilenko taas kerran onneani? Kun en tiedä. En vain yksinkertaisesti tiedä..
Tähän vielä muutama muukin päätöstä odottava seikka ja mahdollisesti isompikin muutos meidän elämässä. Hohhoo..itsepähän olen kaivannut haasteita arkeen ja valittanut jos elämä on käynyt tylsäksi. Eipähän käy enää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti